Blogitekstini raahaavat pahasti perässä. Olen nyt ollut reissun päällä noin 2,5 kuukautta ja päivät kuluvat nopeasti. Jopa matkaillessa päiviin tulee rutiineja, toistoa, rytmiä. Vaikkakin suurin osa ajastani kuluu siihen, etten oikeastaan tee mitään. On ihanaa herätä rauhassa, istua kahvikupin äärellä vaikka tunnin tai pohdiskella 45 minuuttia, että mitähän sitä seuraavaksi tekisi. Samalla myös pienten asioiden tekeminen tuntuu valtavalta työltä, esimerkiksi postikortin lähettäminen (pitää ostaa kortti, kirjoittaa siihen, etsiä posti) tai blogin kirjoittaminen (pitää muistaa mitä on tapahtunut ja kirjoittaa siitä kiinnostavasti tyhmällä iPhonen kosketusnäytöllä).
Kirjoitin siis viimeksi San Pedrosta.. Lähtömme tästä maya-kylästä ei sujunut aivan ongelmitta, sillä päätimme lähteä aivan liian myöhään ja kaikki shuttlet oli buukattu täyteen samalle päivälle. Niinpä päätimme jälleen kokeilla onnea chicken bussien kanssa ja ehdimmekin juuri ja juuri sinä aamuna ainoana suoraan Guatemala cityyn lähtevään bussiin! Matka itsessään ei ollut mitenkään miellyttävä, sillä guatemalalaiset bussikuskit ovat hulluja ja ajavat kiemuraisia vuoristoteitä näillä rähjäisillä busseilla aivan liian kovaa, jonka lisäksi musiikki pauhasi tällä kyseisellä bussimatkalla aivan liian kovalla. Jotenkin onnistuin kärsimään matkapahoinvoinnista myös sillon, kun ajoimme suhteellisen suoraa moottoritietä. (Kyllä, Guatemalassa on jopa kaksikaistaisia kunnollisia moottoriteitä.)
Guatemala cityssä kiitin onneani siitä, että matkakumppanini puhuu espanjaa. Niinpä löysimme lopulta itsemme oikealta bussiasemalta ja bussista, joka veisi meidän Tyynenmeren rannalla sijaitsevaan paikkaan nimeltä Monterrico.
Monterricossa pääsimme jälleen nauttimaan Tyynen valtameren kuumuudesta. Olimme tosin huomaamattamme rannalla 1. toukokuuta, joka on ilmeisesti myös Guatemalassa pyhäpäivä, sillä ranta oli TÄYNNÄ ihmisiä koko päivän. Että siinä oli vähän paha yrittää toivottaa kenellekään hyvää vappua :D Monterricoon pääsee sekä maateitse että veneellä ja paikka on pieni ja kotoisa rantakylä. Ranta on suhteellisen pitkä ja siisti, mutta sen musta hiekka on polttavaa ja aallot lyövät rantaan niin voimakkaasti, että uiminen on mahdotonta.
Monterricossa tutustuimme kolmeen australialaiseen surffaripoikaan, jotka olivat matkanneet sinne Mexicosta ostamallaan autolla. Reippaina tyttöinä puhuimme tietenkin itsellemme kyydin maan toiselle puolelle Lanquiniin ja Semuc Champeihin :) Matka sinne sujui siis kivuttomasti autolla kolmen bussin sijaan!
Lanquinissa majotuimme El Retiro nimisellä ranhcolla, joka sijaitsee aivan joen varrella. El Retirossa kaikki syövät illallista samaan aikaa buffet-pöydästä. Rancho oli ihan siisti ja huoneet suht edullisia, mutta ruuasta joutui pulittamaan 10 dollaria. Lanquin on pieni kylä, joka keskittyy ainoastaan majoittamaan turisteja, joten siellä ei ole mitään kunnollisia ruokapaikkoja. Siellä on kuitenkin halvempaa asua kuin jos asuisi hostellissa/hotellissa Semuc Champeyssa.
Lanquinin majapaikoista järjestetään retkiä Semuc Champeyhin, joka on yksi Guatemalan kauneimmista paikoista. Se on siis luonnonpuisto, jossa on mm. Luolia, joihin pääsee uimaan, joki, vesiputouksia, vuoristoa. Menimme ensin tutustumaan luoliin. Oppaamme antoi jokaiselle kynttilän, joka olikin ainoa valonlähteemme seuraavan tunnin ajan. Luolissa uimme, kiipeilimme, hypimme ja pelästyimme lepakoita. Aivan mahtava kokemus, jota on vaikea kuvailla tai kuvata.
Luolaseikkailun jälkeen kelluimme joessa kumirenkailla ja sitten rohkeimmat pojat hyppäsivät jokeen n. 10 metrin korkealta sillalta. Sen skippasin...! Pienen lounastauon jälkeen kapusimme viimein näköalapaikalle ottamaan mahtavat maisemakuvat ja vaikka matka ylös olikin melko rankka, niin näkymä ylhäällä on yksi matkani tähän astisista kohokohdista! Päästyämme takaisin alas joelle, pääsimme uimaan lukuisissa luonnon uima-altaissa ja nauttimaan kirkkaasta vedestä ja upeasta maisemasta ympärillämme.
Lanquinin jälkeen jatkoimme jälleen matkaa shuttle-bussilla (6 tuntia ajamista 10km tuntinopeutta!!!) pohjoiseen ja Floresiin. Siellä asuimme Mirador -nimisessä hotelli/hostellissa, jossa oma huone kylpyhuoneella ja parvekkeella maksoi noin 9 dollaria yö. Floresissa pääsimme pitkästä aikaa ostoksille kunnon kauppaan, jonka lisäksi söimme Burger Kingissä ja Pizza Hutissa :D
Useimmat reissaajat tulevat Floresiin vain, koska aikovat vierailla Tikalissa. Niin myös me, joten olimmekin seuraavana aamuna klo 4.30 minivanissa matkalla Tikalin kansallispuistoon. En nyt sen enempää kerro Tikalista (kvg jos et tunne), mutta suosittelen todellakin! Kannattaa maksaa vain kuljetuksesta (80 quetzalia + 150 q sisäänpääsy), mutta toki oppaankin saa palkata, jos aihe kiinnostaa enemmän. Itse pidin vapaudesta kuljeskella puistossa omaan tahtiin. Pyramidit ovat aivan mahtavia, jonka lisäksi puistossa on paljon eläimiä, kuten apinoita.
Floresista lähdimmekin sitten kohti Belizeä ja Mexicoa. Olen siis El Tuncon jälkeen reissannut Malin kanssa, joka ensi kertaa reissaava 22v. tyttö New Yorkista. Mielenkiintoista on ollut :D
To be continued...
