Viimeiset kuukaudet kaupungissa vietin töissä ja lähtöpäätöksen jälkeen nauttien. Olin siis noin kuukauden töissä eräässä pienessä hotellissa, jonka yksi omistaja oli valmis auttamaan minua myös työviisumin hankinnassa. Työviisumia varten tarvitaan paljon papereita: viimeisen 6 kuukauden pankkitilitiedot (joissa selviää yksityisen henkilön tai yrityksen varallisuus ja minimipalkan maksukyky), yrityksen tiedot tai yksityishenkilön henkilötiedot (kopio henkilökortista), passikopio, kopiot maahantuloleimoista, työsopimus jne. Minulla olo nämä kaikki paperit käsissäni ja olin valmiina tekemään viisumihakemuksen netissä. Päätin kuitenkin sen sijaan vaihtaa lentoni ja palata takaisin Suomeen.
Miksi? Se on se kysymys, johon olen saanut vastata moooonta kertaa. Lyhyt vastaus on yksinkertainen: en nähnyt itseäni työskentelemässä pienellä palkalla työssä, josta en oikeastaan edes pitänyt niin kovina paljoa. Lisäksi kaipasin Suomeen, uskokaa tai älkää. Miehillä, suhteilla tai niiden puuttumisella ei ollut asiaan mitään vaikutusta, kuten myöskään en palannut Kolumbiaan siksi, että olisin ollut raskaana tai toivottoman rakastunut. Teen päätöksiä nopeasti ja ehkä muille näyttää siltä, etten olen niitä paljoa miettinyt. Joskus mietin, joskus en. Mutta yhtäkään päätöstä en ole vielä tähän päivään mennessä katunut.
Cartagenaan jäi monta ihanaa ihmistä. Ystäviä, tuttuja, kojun myyjää. Mutta Cartagena ei katoa minnekään ja voin aina palata sinne. Sillä välin yritän kertoa aroille suomalaisille, mitä elämä Kolumbiassa on. Se on iloa, tanssia, musiikkia ja hyvää ruokaa. Se on aurinkoa, merta ja kuumuutta. Se on äänekästä eloa, espanjan kieltä, laulua ja huutoa. Siellä ei olla joka päivä kokaainipäissään, ihmisiä ei kidnapata bussissa eikä asemiehet jahtaa ketään kaduilla. Cartagena on uusi kotini, opin siellä niin paljon itsestäni, suomalaisuudesta, ihmisistä, nauttimisesta, elämästä. Opin, mitä en halua elämältäni. Ymmärsin, miltä tuntuu silloin kun tuntee kuuluvansa jonnekin.
Lopuksi:
Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet blogiani! Sain paljon positiivista palautetta, joka hämmästytti, siitä myös isot kiitokset.
Tämä on viimeinen päivitys, sillä loin tämän blogin tätä matkaa varten ja tuntuisi hassulta jatkaa kirjoittamista, kun itse matka on päättynyt.
Olen kuitenkin inspiroitunut kirjoittamaan jatkossakin ja ehkä vielä joku päivä kirjoitan sen kirjan.
Rakkautta kaikille! Besos!!!
Oona
P.S. Jos joku tietää tai tuntee jonkun, joka voisi auttaa minua tekemään etänä mitä tahansa töitä (kirjottamista, kääntämistä, opettamista...) tietokoneella niin, että voisin muuttaa pysyvästi Cartagenaan, olkaa yhteydessä :D
