Pura Vida!

Costaricalainen elämänmotto Pura Vida (=pure life) pätee kaikkeen. Vaikka en osaa espanjaa lainkaan, voin aina vastata kysymykseen Pura Vida ja kysyjä on tyytyväinen. Ihmiset täällä ovat onnellisia! Zullyn perhe elää melko vaatimattomasti, mutta ilmeisen keskiluokkaisesti San Ramonissa. Heillä on siisti talo, tietokoneet, älypuhelimet ja autot. Kaikki ovat melko koulutettuja ja ovat työllistyneet amerikkalaisiin firmoihin. Perhe nauttii toistensa seurasta ja rakkaus on ilmeistä. Zullyn pikkusisko Mariana on raskaana ja miettii tulevaa yhtä huolissaan ja innoissaan, kuin kuka tahansa ensimmäistään odottava. Marianan poikaystävä ja vauvan isä asuu tuntien ajomatkan päässä, joten vauvan hoito jää enimmäkseen Marianan ja hänen perheensä vastuulle.

Olimme eilen muutaman tunnin kahdestaan kotona ja keskustelimme elämästä. Hassua, kuinka luonnostaan keskustelu sujuikaan, tuntui melkein kuin olisin ollut Kivikossa asiakkaan luona :) Tosin Suomessa tämä 25 vuotias äiti asuisi luultavasti yksin lähiössä  vuokralla, hoitaisi vauvaa yksin, kunnes uupuisi ja laittaisi lapsen päiväkotiin vuoden ikäisenä. Äiti saisi Kelalta tuet ja äitiyspakkaukset. Marianan suunnitelmana on hoitaa vauvaa yhdessä muun perheen kanssa, tehdä samalla töitä ja säästää rahaa, jotta he voisivat jonain päivänä asua lapsen ja isän kanssa omassa asunnossa perheenä. Kumpi sitten onkaan parempi vaihtoehto?

Keskiviikkoisin paikallisessa baarissa on Open Mic-ilta, jolloin kuka tahansa saa mennä soittamaan, laulamaan, lausumaan runoja tai kertomaan vitsejä yleisölle. Ilta on todella suosittu ja meininki on mahtava. Tilasin myös ensimmäisen paikallisen olueni Imperialin, joka on oikeastaan aika hyvää. Tavoitteenani on siis opetella juomaan olutta, jotten aina joudu tilaamaan rommia! Seuraavana päivänä kiipesimme Zullyn ja hänen ystävänsä Tatyn kanssa läheiselle kukkulalle ihailemaan auringonlaskua. Sain myös kokea San Ramonin vuoristoilman kääntöpuolen. Illalla kaupungissa on nimittäin sairaan kylmä ja palelin kukkulalla enemmän kuin pitkään aikaan. Ystäväni tietenkin nauroivat suomalaiselle, joka palelee Costa Ricassa... 

Teimme eilen lauantairetken La Fortunan kaupunkiin, joka sijaitsee Costa Rican aktiivisimman tulivuoren Arenalin syleilyssä. Arenalille ei voi kiivetä, sillä se todella on aktiivinen, vaikka viimeisin iso purkaus olikin vuonna 1963. Tulivuoren seinämät ovat kuitenkin mustan tuhkan peitossa, josta voi päätellä laavan purkautuvan säännöllisesti. Ajoimme sen sijaan 7km päähän La Fortunasta La Cataratan vesiputoukselle. Vesiputous sijaistee keskellä viidakkoa ja on mahtava näky. Zully ja minä menimme tietenkin uimaan vesiputoukseen. Vaikka vesi oli melko kylmää, ei se haitannut, vaan nautin joka hetkestä. Näkymä vesiputouksen juurelta ylös viidakkoon on henkeäsalpaava. Samalla tuntee veden mahtavan voiman työntävän kohti kiviä ja tajuaa oman pienuutensa. Costa Ricassa luonnonvoimien arvostaminen on helppoa. Täällä ihmiset sopeutuvat luontoon ja arvostavat sitä.

Volcan Arenal

La Catarata waterfall

Costa Ricassa ruoka on hyvää, tavallista ja luonnollista. Olen syönyt paljon tuoreita hedelmiä, riisiä ja vihanneksia. Lempiruokaani ovat tähän mennessä olleet paistetut platanos (suom. jauhobanaani), jota syödään aamiaiseksi, lounaaksi, lisukkeena, teen kanssa.... Lisäksi sokeriruokotee on todella hyvää, vaikken yleensä pidäkään makeasta teestä. 

Huomenna lähden Marianan poikaystävän kyydissä kohti Liberiaa, joka sijaitsee maan pohjoisosassa lähellä Nicaraguan rajaa. Vietän luultavasti yhden yön siellä, käyn rannalla ruskettumassa ja jatkan Nicaraguan puolelle. Tällä hetkellä suunnitelmana on mennä Nicaraguassa kaupunkiin nimeltä Rivas ja sieltä lautalla Ometepen saarelle keskelle järveä. 

Hasta luego!

San Ramón, Costa Rica

Hola ja terveiset Costa Ricasta! Olen tällä hetkellä ystäväni Zullyn luona San Ramón nimisessä kaupungissa noin tunnin bussimatkan päässä pääkaupungista San Josesta. Lensin eilen illalla New Yorkista tänne. Lento kesti vain 5h 30min, sillä tällä kertaa minulla ei ollut 15 tunnin vaihtoaikaa Mexico Cityssa :) Ystäväni Jimmy ja Zully Mankaton vaihtariajalta olivat lentokentällä vastassa ja oli aivan mahtavaa nähdä myäs heitä kolmen vuoden jalkeen. Aika on hauska käsite. Kun tapaa vanhoja tuttuja pitkän ajan jälkeen, tuntuu kuin juttu jatkuisi siitä mihin se viimeksi jäi! Kuulin, että aivosolut, jotka syntyivät silloin, kun vietit viimeksi aikaa jonkun kanssa, aktivoituvat kun vietät uudelleen aikaa saman ihmisen kanssa. Kuulostaa kyllä vähän humpuukilta :D

Tämä viikko on katolisissa maissa Semana Santa eli pääsiäinen. Kaikilla on lomaa huomenna ja perjantaina, joten voi olla, että "joudun" jäämään tänne noin viikoksi. Asun Zullyn ja hänen perheensa luona pienessa talossa. Täällä asuu Zullyn lisäksi hänen äitinsa, siskonsa ja veljensä sekä veljen tyttöystävä. Zullyn sisko ja veli puhuvat vähän englantia, mutta muuten kommunikointi on aika olematonta. Hymyilen siis paljon ja yritän sanoa buenos dias aamuisin haha! Hyvä puoli pyhissä on se, että myös Zully on lomalla koko tämän viikon. Voin siis keskustella edes jonkun kanssa englanniksi. Tänään suunnitelmissa on pyykkäämisen ja lounaan jälkeen käydä läheisellä vesiputouksella uimassa, sillä ulkona on todella kuuma!

Kuumissa tunnelmissa lisäsin vielä muutamat maisemakuvat Arizonasta. Nyt on pakko oppia espanjaa... Adios!

Petrified Forrest

Painted Desert

Grand Canyon South Rim

Matkalla alas kanjoniin.

Melko pohjalla...

Petrified Forrest National Park ja Grand Canyon, AZ

Petrified Forest National Park sijaitsee noin kahden tunnin ajomatkan päässä Flagstaffista itään. Kansallispuisto on keskellä aavikkoa ja maisemat ovat kuin toiselta planeetalta. Puistossa voi ihailla silmänkantamattomiin ulottuvia "metsiä". Tutkijoiden mukaan puunrungot ovat ajautuneet tänne tuhansia vuosia sitten samalla paikalla virranneen joen mukana. Puunrungot ovat peittyneet maa-aineeseen ja muuttuneet ajan myötä kiveksi, kristallisoituneet.

Kansallispuistossa sijaitsee myos alue nimeltä Painted Desert, joka nimensä mukaan on hiekka-aavikko, joka on värjäytynyt sateenkaaren väreihin erilaisten mineraalien yms. ansiosta, Nämä pienet mäen näyttävät raidallisilta eri sedimenttikerrosten ollessa eri värisiä. Myos maalattu aavikko on henkeasalpaavan kaunis ja siellä kävellessä ei todellakaan tunne olevansa maan kamaralla.

Vietettyämme päivän kansallispuistossa, jatkoimme matkaamme takaisin länteen kaupunkiin nimeltä Williams. Kaupunki, tai oikeastaan kylä, sijaitsee Route 66 varrella, joten sen koko talous perustuu turismiin, Monet yöpyvät Williamsissa matkalla Grand Canyonille, kuten mekin. Majoitus on paljon halvempaa ja matka kanjonille on autolla alle tunnin.

Heräsimme aamulla aikaisin ja lähdimme ajamaan kohti Grand Canyonia. Saavuimme perille noin kello 8 aamulla, jolloin vältimme pahimmat turistiruuhkat. Maaliskuu on off season, joten saimme nauttia maisemista melko rauhassa. Grand Canyonin kansallispuisto on valtava ja olimme siis vain sen eteläpuolella.

Pelkästään etelässä liikennoi kolme eri bussilinjaa, joilla turistit voivat matkata näköalapaikalta toiselle. Jos oikein laiskuus iskee, voi kanjonilla vierailla kävelemättä askeltakaan. Me kuitenkin halusimme harrastaa liikuntaa tässä mahtavassa paikassa ja löysimme lopulta reitin, jota pitkin pääsi vaeltamaan lähelle kanjonin pohjaa. Olisimme halunneet kulkea yhden suosituimmista vaellusreiteista, mutta ko. reitti oli edelleen jäässä, eikä ollut avoinna turisteille. Valitsemamme reitti oli joka tapauksessa huikea ja maisemat ympärillämme sanoinkuvaamattomat. Edes valokuvat eivät näytä sitä maisemaa, mitä saimme ihailla matkan varrella.

Grand Canyonille kannattaa varata vahintaan 1-2 päivää. Meidän 7 tunnin pikavisiittimme jäi harmittavan lyhyeksi, vaikka ehdimme toki kiertää kaikki suosituimmat näköalapaikat sekä tehdä vaelluksen. Grand Canyon on kuitenkin loputon luonnonvoimien taidonnäyte, jota kierrellessa ei aivan heti kyllästy. Matkaoppaat suosittelevat viipymista kanjonilla auringonlaskun tai -nousun aikaan ja voin vain kuvitella, miltä nuo jo päivänvalossa punaiset kalliot näyttävät hämärtyvää taivasta vasten.

Grand Canyon oli ehdottomasti road trippimme kohokohta! Meidän oli kuitenkin kiirehdittava palauttaan auto Las Vegasiin ja lentoomme takaisin San Franciscoon oli vain muutama tunti.

Saavuttuamme takaisin San Franciscoon olen tutkinut tätä ihanaa kaupunkia kävelleen sen mäkisiä katuja ja istuen puistoissa ja kahviloissa. Tässä joitakin paikkoja, joita suosittelen ehdottomasti (perinteisten turistikohteiden, kuten Golden Gate Bridge ja Alcatraz, lisäksi):

City Beer Store http://www.citybeerstore.com/
Smugler's Cove
http://smugglerscovesf.com/trapdoor/

Lisäksi Golden Gate Park ja kahvila-ravintola-baarikadut Union Street ja tietenkin Mission ovat must, kun vierailet San Franciscossa.

Tässä muutama kuva SF:

Road Trip kuvia, California ja Arizona

Tässä kuvia matkan varrelta. Pahoittelen vähäistä määrää sekä epäjärjestystä. Itselläni oli tähän mennessä yli 200 kuvaa ja Andrewlla varmaan 500. Kuvien lataamiseen kuluu tolkuton määrä aikaa, joten tässä nyt nämä, mitä ehdin ladata tänään!

San Clemente, CA

San Diego, CA

Welcome to Slab City! (Niland, CA)

Slab City, CA

Salvation Mountain, CA

Biosphere2 Tucson, AZ

Route 66 varrella on tiipii, AZ

Jerome, AZ

Petrified wood eli tama puunrunko on taytta kivea!! Petrified Forest National Park, AZ

Kuvia NYC

Staten Islandin metroasemalla. 

 Central Park

Magnolian cupcake :P Ja Rabya.

Kirjasto <3

Game of Thrones premiere, San Fancisco

Game of Thrones season 3 ensi-ilta San Franciscossa. UNBELIEVEBLE!!

Paikalla olivat myös George R.R. Martin, sarjan tuottajat ja osa näyttelijöistä mm. Kit Harington (Jon Snow). En kätellyt Georgea, sillä en oo lukenu kirjoja, mutta olin metrin päässä ja istuin myöhemmin samalla tuolilla. Iiiiii!

Näimme siis ensimmäisen jakson uudesta tuotantokaudesta ja se oli huikea! Tämän jälkeen tarjolla oli hyvää ruokaa ja alkoholijuomia. Lisäksi saimme nauttia upeasta ympäristöstä San Franciscon Palace of Fine Arts:ssa.

Arizona, Yhdysvallat

Lensin viikko sitten tiistaina San Franciscoon tapaamaan ystävääni Andrewta. Tutustuimme kolme vuotta sitten Los Angelesissa, ja oli aivan mahtavaa nähdä vuosien jälkeen. Päätimme lähteä pois kaupungista ja tehdä viikon mittaisen road tripin Etelä-Kalifornian kautta Arizonaan.

Vuokrasimme auton läheltä San Franciscoa ja tarkoituksenamme oli palauttaa se Las Vegasissa sekä lentää sen jälkeen Vegasista takaisin Kaliforniaan. Muuten suunnitelmamme olivat melko avoimet. Aloitimme matkamme ajamalla etelään Los Angelesin ohi paikkaan nimeltä San Clemente, jossa tapasimme Andrewn ystävän Maian illallisen ja drinkkien merkeissä. San Clemente on pieni merenrantakaupunki, jonne (rikkaat) losangelesiläiset pakenevat kaupungin meteliä. San Clementessä on pitkä hiekkaranta ja hyvää kalaruokaa, mutta muuten paikka on melko kuollut. Hyviä puolia on lyhyt matka LA:han ja toisaalta etelään San Diegoon, jonne meidänkin matkamme jatkui.

San Diegon lyhyen lounastauon jälkeen ajoimme Kaakkois-Kaliforniaan lähelle kylää nimeltä Niland. Nilandin lähellä sijaitsee merkillinen hippikylä Slab City, jossa ihmiset asuvat ilmaiseksi vanhoissa autoissa, asuntoautoissa ja busseissa. Tapasimme miehen, joka on asunut aavikon kuumuudessa yli 10 vuotta. Slab Cityssä sijaitsee myös hyvin erikoinen nähtävyys Salvation Mountain. Tarina kertoo, että varakas mies joutui tekemään pakkolaskun kuumailmapallollaan aavikolle. Tarinan mukaan hän sai käskyn Jumalalta rakentaa vuori tähän paikkaan. Niinpä mies eli vuosikymmeniä keskellä ei-mitään ja rakensi älyttömän vuoren hiekasta yms. saaravilla olevista aineista ja maalasi sitten vuoren täyteen kuvia ja kirjoituksia. Nykyään vuorta ylläpitää toinen uskon mies. Salvation Mountain on todella uskomaton näky ja ehdottomasti vierailun arvoinen!! Olimme melko huumaantuneita Slab Cityn hippiviboista, maalatusta vuoresta ja TÄYSIN kirkkaasta tähtitaivaasta yllämme, joten vietimme yön nukkuen autossamme.

Torstaina ajoimme melko huonosti nukutun yön jälkeen Arizonan Tucsoniin. Matkalla on paljon vuoria, laaksoja, tasankoja, kaktuksia ja kaivoskaupunkeja. Tucson on melko pieni kaupunki osavaltion eteläosassa. Olimme
myös melko väsyneitä kaikesta ajamisesta, joten oikeastaan vain yövyimme Tucsonissa. Arizonassa kaikki tapaamani ihmiset ovat todella ystävällisiä ja rentoja, johtuen kenties pikkukylien tunnelmasta ja kaikkea ympäröivästä maisemasta.

Vierailimme ennen Tucsonista lähtöämme Arizonan yliopiston tätä nykyä omistamassa tutkimuslaitoksessa nimeltä Biosphere 2. Paikassa tutkitaan veden vaikutusta maan elämään ja evoluutioon. Se näyttää jättimäiseltä kasvihuoneelta ja sitä se toisaalta myös on. Tutkijat nimittäin kasvattavat siellä erilaisia kasveja ja säätävät sitten sisäilman lämpötilaa, kosteutta yms. Tämän rakentaneet insinöörit ovat varmasti olleet onnensa kukkuloilla. Maksoimme sisäänpääsystä kivat $20/hlö, tosin meille vakuutettiin useaan otteeseen, että rahat menevät tutkimuksen ylläpitämiseen. No kaipa ne siellä jotain hyödyllistä sitten tutkii :D

Tucsonista matkamme jatkui kohti pohjoista ja paikkaa nimeltä Jerome. Reittimme kulki Phoenixin läpi, jonka moottoriteillä nopeusrajoitus on 75 mph eli kaikki ajoivat jotain 130km/h. Matkaamme hidasti onnettomuus, joka aiheutui täysin liian nopeasta vauhdista ja järjettömista ohituksista. Vähän kuumotti itsekin ajaa näillä nopeuksilla ilman kunnollista turvaväliä. Välin pitäminen oli ainakin Phoenixin ohittavalla motarilla täysin mahdotonta!

Jerome sijaitsee korkealla vuoristossa Sedonasta länteen. Saavuimme Jeromeen hieman huonoon aikaan lauantai-iltana, jolloin kaikki majapaikat olivat jo täynnä. Pädyimme yöpymään viereisessä Clarksdalen kylässä, uskomattomassa hotellihuoneessa, jossa myös John Wayne on aikoinaan yöpynyt. Vietimme lauantaita kuitenkin ylhäällä Jeromessa ja löysimme paikallisen kapakan, jossa soitti ja lauloi eräs mahtavaääninen rokkarimies (nimeä en muista). Mahtava ilta, ihana kaupunki, suosittelen!

Jeromesta matkamme jatkui alkuillasta Flagstaffiin, joka on pohjoisen Arizonan keskuskohta. Vietimme siellä yön ja jatkoimme ajamista kohti itää.

Ajamme tällä hetkellä kuuluisaa Route 66 Arizonan pohjoisosassa. Seuraavaksi pysähdymme yhdessä osavaltion lukuisista kansallispuistoista nimeltä Petrified Forest National Park. Vuoret siellä näyttävät kuulemma siltä, kuin joku olisi maalannut niihin raitoja. Kerron lisää seuraavalla kerralla ja kuvia lupaan lisätä heti, kun saan siirrettyä niitä nettiin kamerastani :)

New Yorkin ihmeitä

Lähdin lauantai-iltana ballerinoissa, ilman sukkia, yöelämään. Tänne tuli lämpö ja aurinko kahden päivän lumisateen ja loskan jälkeen! Kaupunki houkuttelee lähtemään ulos, kulkemaan kaduilla hymyilevänä ja ostamaan ihania kesäkenkiä.

Kuluneella viikolla olen mm. nauttinut Central Parkin luontoelämyksestä, tutustunut muutamiin kämppiksiini Chrissiin ja Samiin, käynyt museossa, kirjastossa ja yemeniläisessä ravintolassa.
Central Park tuntuu joka kerta sinne astuessa ihanalta ja loputtamalta keitaalta kaupungin vilinän ja pilvenpiirtäjien keskellä. Vaikka puisto onkin turistien ykköskohde, ei se haittaa. Harjoittelin siellä sitten kameran käyttöä ja otin oikein hienoja kuvia itsestäni :)

New York Public Library (42nd Street) on todella vierailemisen arvoinen paikka. Rakennus on aivan mahtava ja siis puhun nyt siitä samasta paikasta, jossa Carrien ja Johnin oli määrä mennä naimisiin Sinkkuelämässä. Rakastan arkkitehtuuria ja kirjastoja, joten tämä meni aika korkealle lempipaikkojeni listalla! Vierailin myös Momassa (Museum of Modern Art) viime perjantaina, jolloin museoon oli vapaapääsy. Siellä oli siis muutama muukin turisti.

Kävimme Rabyan kanssa tutustumassa hänen kotikulmiensa kuntosalitarjontaan keväisen sään innoittamina. Pakko siis jakaa tämä kokemus, sillä siinäpä onkin urheilukeskus newyorkilaiseen tapaan: Reebok Sports Club NY, kuusi kerrosta ja 13000 neliömetriä, uima-allas, lentopallo-, koripallo- ja jalkapallokentät, yli 170 ohjattua tuntia viikossa.. Aulassa narikka ja nahkasohvat. Liittymismaksu $800 ja kuukausimaksu nyt alehintaan $235. Ei paha! Rabya ei liittynyt tällä kertaa.

Eilen kävimme Rabyan ja Chrissien kanssa syömässä aivan mahtavaa meksikolaista ruokaa. Maittava ateria ja margaritat maksoivat yhteensä $35, mikä osoittaa sen, ettei kaikki ole superkallista täällä. Muuten lauantai-iltamme jäi melko lyhyeksi, sillä päädyimme hetkeksi vaeltelemaan ympäriinsä sen sijaan, että olisimme vain valinneet sopivan baarin ja tilanneet siellä juomat. Olimme Rabyan kanssa kuitenkin perjantaina juhlineet aamuun asti, joten puolen yön aikaan kotiin lähtö ei ehkä ollut huono idea. Ehdimme kuitenkin ennen sitä käydä klubilla nimeltä Le Bain. Klubi sijaitsee West Villagessa legendaarisen Boom Boom Roomin vieressä. Pääsimme sisään ilmaiseksi kerrottuamme, että tulimme kuuntelemaan dj xxx (en enää muista nimeä, katsoimme sen etukäteen). Drinkit maksoivat $14 kipale, joten tyydyimme vain ihailemaan mahtavia maisemia kattoterassilta.

Tänään ohjelmassa sunnuntaihengailua ja auringonpaistetta! Loma <3

Tässä vielä kuva Le Bainin katolta, tuskin saatte kuitenkaan samaa fiilistä kuin paikanpäällä..

New York, Yhdysvallat

New Yorkissa on kylmä maaliskuussa. Täällä tuulee ja sataa lunta, vaikka sainkin tänään nauttia myös auringonpaisteesta. Lento tänne sujui alkuvaikeuksien kautta hyvin ja löysin lopulta myös majapaikkaani Harlemissa. Asun 4 muun kämppiksen kanssa ja nautin omasta pienestä huoneestani. Plussaa on myös se, että kämppä on lämmin! Harlem on muuten siitä hauskaa seutua, että kadulla kävellessä tuntuu, että pitää koko ajan näyttää siltä, että tietää mihin on menossa... Oli siis mukavaa vaihtelua hengailla tänään Upper West Sidella, johon tuntuu enemmän kuuluvansa ja jossa voi huoletta näyttää eksyneeltä ja turistilta. 

Tapasin eilen ystäväni Rabyan Minnesota -ajoilta ja kävimme newyorkilaisittain pizzalla. Vaikka emme olleet nähneet vuosiin, jatkoimme juttua tavallaan siitä, mihin olimme viimeksi jääneet Minneapolisin lentokentällä joulukuussa 2009. Ihanaa, kun on tällaisia ystäviä! Tänään kävimme brunssilla Jazz ravintolassa nimeltä Garage. Brunssi täällä tarkoittaa eri asiaa kuin Helsingissä, sillä maksoin $16.95 omeletista. Oh well... Olihan se hyvää!

Aurinkoisen sään innoittamina päätimme lähteä lautalla Staten Islandille. Normaalisti turistit menevät ilmaisella lautalla saarelle ja palaavat heti seuraavalla takaisin Manhattanille. Matkalla mennään siis Vapauden patsaan ohi. No me kuitenkin päätimme hieman seikkailla ja otimme vielä metron jonnekin keskelle saarta. Staten Islandilla ei kuitenkaan ole mitään erikoista ja oikeastaan se on aikalailla slummia. Onnistuimme mm. eksyttämään itsemme ja huomasimme nopeasti kaipaavamme takaisin Manhattanille. Saimme päivän naurut metropojasta, joka oli ilmeisen innostunut kotisaarestaan ja innokkaasti huuteli meille ohjeita myös liikkuvasta junasta :) Ihmetyttää kyllä, miksei saaren potentiaalia ole hyödynnetty paremmin! Kyllä Suomessa saaria arvostetaan, esim. Kuusisaari..!!

Tuntui, että olimme istuneet koko päivän metroissa tai palelleet odottaen niitä, joten päivän päätteeksi palkitsimme itsemme IHANILLA cupcakeilla. Suosittelen! (Magnolia Bakery, 200 Columbus Avenue.) 

New Yorkissa kävijän vinkit part1:

• Kaupungissa on PALJON turisteja, yritä sekoittua massaan. Paperisen metrokartan sijaan kannattaa ladata älypuhelimeen karttasovellus esim. Embark nyc. Sovelluksen karttaa voi käyttää myös offline.
• Kaikki on kallista. Älä kuitenkaan säästä Metro cardista, sillä se on hintansa väärti ja säästät aikaa. Säästä kuitenkin esim. Museoiden sisäänpääsyssä ja ota selvää, milloin niihin pääsee maksutta.
• Kannattaa poistua Manhattanilta. Saatat päätyä vaikka Lähi-Itä -kaupunginosaan hookah-baariin tai löytää itsesi maittavan etiopialaisen ruuan äärestä. Tai Staten Islandin perukoilta.

Lopuksi pari kuvaa, jotka onnistuin ottamaan tänään. Yritän tsempata kuvaamisen kanssa... Se vaan tuppaa unohtumaan, kun on muuten niin kivaa!