Pura Vida!

Costaricalainen elämänmotto Pura Vida (=pure life) pätee kaikkeen. Vaikka en osaa espanjaa lainkaan, voin aina vastata kysymykseen Pura Vida ja kysyjä on tyytyväinen. Ihmiset täällä ovat onnellisia! Zullyn perhe elää melko vaatimattomasti, mutta ilmeisen keskiluokkaisesti San Ramonissa. Heillä on siisti talo, tietokoneet, älypuhelimet ja autot. Kaikki ovat melko koulutettuja ja ovat työllistyneet amerikkalaisiin firmoihin. Perhe nauttii toistensa seurasta ja rakkaus on ilmeistä. Zullyn pikkusisko Mariana on raskaana ja miettii tulevaa yhtä huolissaan ja innoissaan, kuin kuka tahansa ensimmäistään odottava. Marianan poikaystävä ja vauvan isä asuu tuntien ajomatkan päässä, joten vauvan hoito jää enimmäkseen Marianan ja hänen perheensä vastuulle.

Olimme eilen muutaman tunnin kahdestaan kotona ja keskustelimme elämästä. Hassua, kuinka luonnostaan keskustelu sujuikaan, tuntui melkein kuin olisin ollut Kivikossa asiakkaan luona :) Tosin Suomessa tämä 25 vuotias äiti asuisi luultavasti yksin lähiössä  vuokralla, hoitaisi vauvaa yksin, kunnes uupuisi ja laittaisi lapsen päiväkotiin vuoden ikäisenä. Äiti saisi Kelalta tuet ja äitiyspakkaukset. Marianan suunnitelmana on hoitaa vauvaa yhdessä muun perheen kanssa, tehdä samalla töitä ja säästää rahaa, jotta he voisivat jonain päivänä asua lapsen ja isän kanssa omassa asunnossa perheenä. Kumpi sitten onkaan parempi vaihtoehto?

Keskiviikkoisin paikallisessa baarissa on Open Mic-ilta, jolloin kuka tahansa saa mennä soittamaan, laulamaan, lausumaan runoja tai kertomaan vitsejä yleisölle. Ilta on todella suosittu ja meininki on mahtava. Tilasin myös ensimmäisen paikallisen olueni Imperialin, joka on oikeastaan aika hyvää. Tavoitteenani on siis opetella juomaan olutta, jotten aina joudu tilaamaan rommia! Seuraavana päivänä kiipesimme Zullyn ja hänen ystävänsä Tatyn kanssa läheiselle kukkulalle ihailemaan auringonlaskua. Sain myös kokea San Ramonin vuoristoilman kääntöpuolen. Illalla kaupungissa on nimittäin sairaan kylmä ja palelin kukkulalla enemmän kuin pitkään aikaan. Ystäväni tietenkin nauroivat suomalaiselle, joka palelee Costa Ricassa... 

Teimme eilen lauantairetken La Fortunan kaupunkiin, joka sijaitsee Costa Rican aktiivisimman tulivuoren Arenalin syleilyssä. Arenalille ei voi kiivetä, sillä se todella on aktiivinen, vaikka viimeisin iso purkaus olikin vuonna 1963. Tulivuoren seinämät ovat kuitenkin mustan tuhkan peitossa, josta voi päätellä laavan purkautuvan säännöllisesti. Ajoimme sen sijaan 7km päähän La Fortunasta La Cataratan vesiputoukselle. Vesiputous sijaistee keskellä viidakkoa ja on mahtava näky. Zully ja minä menimme tietenkin uimaan vesiputoukseen. Vaikka vesi oli melko kylmää, ei se haitannut, vaan nautin joka hetkestä. Näkymä vesiputouksen juurelta ylös viidakkoon on henkeäsalpaava. Samalla tuntee veden mahtavan voiman työntävän kohti kiviä ja tajuaa oman pienuutensa. Costa Ricassa luonnonvoimien arvostaminen on helppoa. Täällä ihmiset sopeutuvat luontoon ja arvostavat sitä.

Volcan Arenal

La Catarata waterfall

Costa Ricassa ruoka on hyvää, tavallista ja luonnollista. Olen syönyt paljon tuoreita hedelmiä, riisiä ja vihanneksia. Lempiruokaani ovat tähän mennessä olleet paistetut platanos (suom. jauhobanaani), jota syödään aamiaiseksi, lounaaksi, lisukkeena, teen kanssa.... Lisäksi sokeriruokotee on todella hyvää, vaikken yleensä pidäkään makeasta teestä. 

Huomenna lähden Marianan poikaystävän kyydissä kohti Liberiaa, joka sijaitsee maan pohjoisosassa lähellä Nicaraguan rajaa. Vietän luultavasti yhden yön siellä, käyn rannalla ruskettumassa ja jatkan Nicaraguan puolelle. Tällä hetkellä suunnitelmana on mennä Nicaraguassa kaupunkiin nimeltä Rivas ja sieltä lautalla Ometepen saarelle keskelle järveä. 

Hasta luego!