Neljä maata viikossa

Leon, Nicaragua
Leon on yksi suosikkipaikoistani Nicaraguassa. Monet turistit tulevat Leoniin, laskevat laudalla alas tulivuorta, shoppailevat ja jatkavat matkaa. Kaupunki on todella siisti ja tunnelma on kohdallaan. Leon ei kuitenkaan ole vain turistikohde, vaan hostellit ovat edelleen halpoja ja paikallinen ruoka halpaa. Halutesaan voi kuitenkin syödä Burger Kingissä ja nauttia Hollywood -elokuvista, kuten me teimme :) Monet reissaajat asuvat kaupungin suosituimmassa hostellissa nimeltä Big Foot, jonka dormit ovat täynnä kanadalaisia, ruotsalaisia, brasilialaisia, israelilaisia, jenkkejä... Me asuimme kuitenkin paljon rauhallisemassa ja tunnelmaltaan chillimässä Hostel Latinossa. Pyykkiä saa pestä ilmaiseksi, kahvi ja vesi on ilmaista, aamupala kuuluu hintaa, keittiötä saa käyttää!

Playa El Tunco, El Salvador
Lähdin Leonista ja Nicaraguasta hieman haikeissa tunnelmissa, mutta ainakin tiedän palaavani tähän maahan uudelleen. Pala sydäntä jäi siis Nicaraguaan <3 Maksoin shuttle bussin ($48) Leonista Hondurasin läpi El Tuncoon. Bussimatka kesti 10 tuntia, mutta matka sujui melko kivuttomasti neljän brasilialaisen surffaripojan kanssa...
El Tunco on pieni turistien täyttämä surffarikylä El Salvadorin rannikolla. Ranta ei ole mitenkään erikoinen, mutta kuulemma surffareiden suosiossa. Ja surffaripoikiahan siellä riitti! Viihdyin El Tuncossa yhden yön ja maistelin Pupusoja, paikallisia täytettyjä lettuja, jotka ovat erinomaisia, halpoja ja lihottavia. Päätin kuitenkin heti ensimmäisen mahdollisuuden tullessa lähteä pois paikasta ja löysinkin itseni samana iltana Guatemalan Antiguasta.

Antigua, Guatemala
Antigua on todella kaunis kaupunki, jota ympäröi kolme valtavaa tulivuorta. Kaupunki on siisti, eurooppalainen ja täynnä turisteja! Hintataso on tosin hieman korkeampi, dormi 10 dollaria. Asuimme hostellissa nimeltä Gato Negro, mutta lähistöllä on useita samanhintaisia hostelleja. Antiguasta järjestetään retkiä tulivuorille, joista yhtä juoksin onnettomin seurauksin alas :D

San Pedro, Lake Atitlan
Kyllästyimme melko nopeasti kalliiseen kaupunkielämään Antiaguassa ja lähdimme maan suurimmalle järvelle katselemaan aitoa maya-elämää. San Pedro on yksi järven rannalla sijaitsevista pikkukylistä. Kaikki kylät ovat melko kuolleita ja oikeastaan siellä ei ole muuta tekemistä kuin ostella maya-vaatteita, koruja, kankaita... Tai sitten voi ottaa veneen, lanchan, jonnekin toiselle puolelle järveä ja yrittää erottaa eri maya-aksenttien sävyeroja. Asuimme hostellissa nimeltä Mr. Mullets, mikä oli ihan ok hintainen hollantilaisen pariskunnan omistama paikka. Sänkypaikka dormissa n.9 dollaria.

Matagalpa ja Miraflor kuvia

Matagalpaa ja maalaiselämää, Nicaragua

Laskin tänään, että minulla on Väli-Amerikassa enää 5vkoa jäljellä! Joudun siis tekemään paljon päätöksiä sen sijaan, että menisin vain sinne, minne nenä näyttää. Suunnitelmien teko ahdistaa hieman, sillä esimerkiksi pelkästään Nicaraguassa riittäisi tehtävää ja nähtävää kuukausien ajaksi. Nyt joudun päättämään tietyt paikat, joihin haluan ehdottomasti mennä.. Vaihtoehtoni ovat seuraavat: jäädä Nicaraguaan seuraaviksi 4,5 viikoksi ja lentää/ottaa bussi esim. Managuasta Mexico Cityyn, mennä viikoksi El Salvadoriin ja 3 viikoksi Guatemalaan ja sieltä Mexico Cityyn TAI skipata Honduras, El Salvador ja Guatemala, jolloin saisin Mexicoon melkein 5 viikkoa. Joka tapauksessahan elämä on ihanaa ja näen ja koen mahtavia juttuja, mitä reittiä sitten menenkin..

Lähdimme Annen ja Lassen kanssa Jiquilillosta viikko sitten perjantaina bussilla kohti Chinandegaa. Bussimatka kestää noin 2 tuntia, sillä bussi pysähtyy koko ajan. Bussia kutsutaan Chicken busiksi, sillä tälläkin kertaa matkassa kulki kaloja, sikoja, maitotonkkia yms. Nicaraguassa bussimatkustaminen on halpaa, mutta ehkä hitusen epämukavaa :) Jäimme Chinandegassa odottelemaan seuravaa bussia kohti pohjoista. Söimme halvat hampurilaiset Chinandegan keskuspuistossa ja tapoimme aikaa bussiaseman viereisellä huoltoasemalla (ilmastointi!). Chinandega ei ole edes reissaajien suosiossa, eikä siellä ole turisteja. Kaupungissa ei ole hostelleja, vain muutama tyhjä hotelli. Jatkoimme siis matkaa Matagalpaan, joka sijaitsee pohjoisemmassa kukkuloiden ympäröimänä. Matka kesti noin kolme tuntia.

Matagalpa on siisti, pieni nicaragualainen kaupunki, jossa voi syödä, asua ja tehdä ostoksia paikallisilla hinnoilla. Kaupunkia ympäröivät kukkulat tekevät ilmasta mukavan raikkaan iltaisin. Ei siis viileää missään nimessä! Asuimme Buena Onda -nimisessä hostellissa aivan keskustassa, josta oli helppo liikkua. Matagalpa on ehdottomasti vierailun arvoinen kaupunki!

Matagalpasta jatkoimme matkaa farmille Estelistä 27km pohjoiseen noin 1400 metrin korkeudessa vuoristossa. Kukkuloilla on iltaisin jopa viileää ja nukuin untuvapeiton alla! Ah, peitto <3 Bussimatka Mirafloriin kesti pari tuntia aivan crazya tietä. Ajoimme mm. joen läpi, rotkon vierestä, ylämäkiä ja alamäkiä 45 asteen kulmassa.. Ja kaikki tämä perus nicaragualaisella rämäbussilla (jenkkien vanhat koulubussit maalattuina hulluilla väreillä), jota ajoi rommilta haiskahtava papparainen. Jeah! Mutta palkinnoksi istumisesta tässä ns. Chicken bussissa olemme saaneet nauttia maailman yhdeksänneksi parhaaksi kasvisruokahostelliksi rankatun paikan ruuasta, ympäröivästä maisemasta, hiljaisuudesta ja maalaistunnelmasta. Sänkypaikka maksaa 25 dollaria ja hintaan kuuluu aamiainen ja kaksi ruokaa. http://www.naturereservemiraflor.com/

Miraflorissa vietimme aikaa mm. kävelemällä läheiselle vesiputoukselle uimaan ja seuraavana päivänä vuokrasimme hevoset ja oppaan 5 tunniksi 17 dollarilla. Mahtavaa, miten Nicaraguasta löytyy kaikkea, rantaa, bilepaikkoja, vuoria, sademetsää!

Tulimme eilen Leoniin, josta kerron sitten lisää seuraavalla kerralla! Kuvat lataan nettiin heti, kun olen taas koneen ääressä :)

Going with the flow, Central America

Reissaamisessa parasta on, kun päätyy ihmeellisiin paikkoihin. Tähän mennessä suunnitelmani San Ramonista lähdön jälkeen ovat muuttuneet koko ajan.

Lähdin Zullyn luota viikko sitten maanantaina bussilla kohti Tyynenmeren rantakohdetta nimeltä Playa del Coco, joka sijaitsee Costa Rican luoteisosassa ja on melko turistoitunut. Viiden tunnin bussimatkan jälkeen astuin ulos kuumuuteen ja olin sekunnissa hikoillut vaatteeni märiksi. Tutustuin melkein heti rannalla muutamaan jenkkiin, joiden kanssa maistelin oluita ja margaritoja. Löysin myös mukavan hostellin läheltä rantaa. Cocossa hintataso on korkealla, joten maksoin $15 yöstä Pure Vibes hostellissa. Tosin huoneessa oli ilmastointi sekä oma kylpyhuone (huom. dormi...). Hostellin pihalla on myös uima-allas, mikä kertoo Cocoon matkustavasta turistikansasta jotain.

Ranta Playa del Cocossa ei ole mitenkään erikoinen, ravintolat myyvät jenkkipurilaisia ja kaikkialla puhutaan englantia. Paikasta tulee mieleen Kanaria, joten viihdyin täällä vain kaksi yötä. Tutustuin hostellissani kuitenkin kolmeen kanadalaiseen kundiin, joiden kanssa jatkoin matkaa Nicaraguaan.

Playa del Cocosta bussimatka Nicaraguan rajalle kestää noin 3 tuntia, sillä bussia on vaihdettava Liberiassa. Liberian bussiasema on kuitenkin pieni ja selkeä, joten se oli helppoa. Tosin myöhästyimme ensimmäisestä bussista, sillä pojat ryhtyivät neuvottelemaan taksikyyditä paikallisten kanssa. Taksi rajalle olisi maksanut 30 dollaria, mikä tuntuu hullulta, kun bussilla pääsee noin dollarilla saman matkan yhtä nopeasti Liberiasta Peñas Blancasiin. Lopulta pojat kuuntelivat minua ja hyppäsimme bussiimme! Rajan ylitys Nicaraguaan on melko helppoa ja tärkeää on huolehtia, että saat tarvittavat leimat passiin. Nicaraguan puolella maahan tultaessa on maksettava ensin dollari yhteen paikkaan, josta saa kuitin ja sen jälkeen $12 toiseen paikkaan rajaviranomaisille. Heillä ei ole vaihtorahaa, mikä tekee rajanylityksestä hitaan prosessin tietämättömille turisteille... Paikalla on myös sopivasti paljon jengiä, jotka ovat innoissaan vaihtamassa coloneja tai dollareita cordobaan "hyvällä" vaihtokurssilla. Rajalla passia joutuu näyttämään noin 10 kertaa, joten kannattaa olla tarkkana rahojen, passin, laukkujen, kameran yms. kanssa!

Nicaraguan rajalta jatkoimme matkaa taksilla San Juan del Suriin, joka on yksi maan turistikohteista. Nicaraguassa turistirysä tarkoittaa kuitenkin jotain aivan muuta kuin esim. Costa Ricassa. San Juan on pääasiassa surffareiden tukikohta ja hintataso on edelleen alhainen. San Juanissa juhliminen, syöminen, surffaaminen ja surffikamojen ostaminen on helppoa ja vaivatonta. Siellä tapaa myös paljon muita reissaajia, joten suosittelen. Myös auringonlaskut ovat tajuttoman upeita siellä!

San Juanista matkani jatkui perjantaiaamuna kahden tunnin yöunien jälkeen kohti pohjoista. Tässä kohtaa olin siis jo hylännyt suunnitelmani Ometepelle menosta, enkä ole sitä vielä katunut. Bussini lähti San Juanista 5.40, josta matkustin Managuaan, sieltä microbussilla pohjoisempaan Chinandegaan ja taksilla Jiquililloon. Matka oli pitkä ja hikinen, mutta tämä paikka on jotain spesiaalia!

Kylä on täysin eristyksissä huonon tien ja 1,5 tunni päässä lähimmästä kaupungista Chinandegasta. Bussi tulee tänne kaksi kertaa päivässä ja turistit eivät eksy tänne. Kylän asukkaat kasvattavat kanoja ja joillain on sika tai hevonen. Päätien varteen on rakennettu hökkeleitä ja rannan puolella on joitain hostelleja . Lonely Planetin 2010 versio mainitsee Rancho Espernanzan, joka onkin suosituin länsimaalaisten hengailupaikka. Asumme kuitenkin Tinan omistamassa Ranco Tranquilossa, jossa asuu keskimäärin 6 ihmistä. Tina on entinen maailmanmatkaaja Kalifornian San Franciscosta, joka päätti asettua tänne pitämään hostellia, tyypillinen reissaaja siis :) Sänky maksaa $7/yö, paikan sijainnin takia.

Jiquilillo on paratiisi. Katselen tälläkin hetkellä merelle keinutuolista ja näen loputtomiin jatkuvan tyhjän rannan. Täällä ei ole ketään, vain hiekkaa, meri, merikilpikonnat... Ranta on noin 10 kilometriä valkoista hiekkaa, jota hivelevät Tyynen valtameren pehmeät aallot. Tinan paikasta 40min kävelymatkan päässä sijaitsee lahdelma, jonka toisella puolella on tulivuori. Tulivuoren takana sijaitsee El Salvador ja siitä itään Honduras.

Jiquilillon ranta on yksi merikilpikonnien pesimispaikoista. Nicaragualaiset ovat kuitenkin hyvin köyhiä ja tietämättömiä ja he roskaavat merta ja rantaa urakalla. Paikalliset kalastavat avomerellä dynamiiteillä tappaen samalla uhanalaisia merikilpikonnia. Viikon sisään tälle rannalle on ajautunut jo kuusi kuollutta konnaa, mikä on todella surullista. Kylään asettautuneet länkkärit ovat perustaneet kilpikonnien suojelua varten organisaation ja täällä on joka syksy vapaaehtoisia pelastamassa kilpikonnia. Vapaaehtoiset keräävät konnien munia ja huolehtivat niistä, kunnes poikaset kuoriutuvat ja ovat valmiita menemään mereen. Toissavuonna munia kerättiin yli 11000, viime syksynä vain 6400, mikä kertoo merikilpikonnien pienenevästä kannasta. Lisätietoa www.seaturtlerescue-nicaragua.org.

Tina ja muut hostelleja pyörittävät länkkärit antavat rahaa organisaatiolle sekä tukevat ja kouluttavat paikallista väestöä. Tina ja tänne eksyvät reissaajat ylläpitävät myös englannin tunteja paikallisille lapsille. Kylä on tiivis yhteisö ja tänne tulee ilolla tuhlaamaan dollareita ja cordobaa tietäen, että raha menee suoraan paikallisille! Tänne on myös helppo jämähtää, sillä tällaisia ainutlaatuisia paikkoja on maailmassa jäljellä vain kourallinen.

San Juan del Sur, paikalliset pelaavat futista auringonlaskussa.

Yksi kolmesta kuolleesta merikilpikonnasta, jotka nain Jiquilillon rannalla viikon aikana. So sad.

TYHJA ranta. Jiquilillo.

...ja valilla ranta yllattaa, kun paikalliset keraantyvat menoihinsa.

Hevosiakin voi rannalla nahda :) Ja lehmia, sikoja, koiria....

Auringonlasku oli tallainen joka ilta. Mahtava tulipallo putoaa mereen <3