Toistaiseksi viimeiset hetket Cartagenassa ja onnellinen paluu Suomeen

Cartagena, mitä siitä vielä kirjoittaisin? 

Viimeiset kuukaudet kaupungissa vietin töissä ja lähtöpäätöksen jälkeen nauttien. Olin siis noin kuukauden töissä eräässä pienessä hotellissa, jonka yksi omistaja oli valmis auttamaan minua myös työviisumin hankinnassa. Työviisumia varten tarvitaan paljon papereita: viimeisen 6 kuukauden pankkitilitiedot (joissa selviää yksityisen henkilön tai yrityksen varallisuus ja minimipalkan maksukyky), yrityksen tiedot tai yksityishenkilön henkilötiedot (kopio henkilökortista), passikopio, kopiot maahantuloleimoista, työsopimus jne. Minulla olo nämä kaikki paperit käsissäni ja olin valmiina tekemään viisumihakemuksen netissä. Päätin kuitenkin sen sijaan vaihtaa lentoni ja palata takaisin Suomeen. 

Miksi? Se on se kysymys, johon olen saanut vastata moooonta kertaa. Lyhyt vastaus on yksinkertainen: en nähnyt itseäni työskentelemässä pienellä palkalla työssä, josta en oikeastaan edes pitänyt niin kovina paljoa. Lisäksi kaipasin Suomeen, uskokaa tai älkää. Miehillä, suhteilla tai niiden puuttumisella ei ollut asiaan mitään vaikutusta, kuten myöskään en palannut Kolumbiaan siksi, että olisin ollut raskaana tai toivottoman rakastunut. Teen päätöksiä nopeasti ja ehkä muille näyttää siltä, etten olen niitä paljoa miettinyt. Joskus mietin, joskus en. Mutta yhtäkään päätöstä en ole vielä tähän päivään mennessä katunut.

Cartagenaan jäi monta ihanaa ihmistä. Ystäviä, tuttuja, kojun myyjää. Mutta Cartagena ei katoa minnekään ja voin aina palata sinne. Sillä välin yritän kertoa aroille suomalaisille, mitä elämä Kolumbiassa on. Se on iloa, tanssia, musiikkia ja hyvää ruokaa. Se on aurinkoa, merta ja kuumuutta. Se on äänekästä eloa, espanjan kieltä, laulua ja huutoa. Siellä ei olla joka päivä kokaainipäissään, ihmisiä ei kidnapata bussissa eikä asemiehet jahtaa ketään kaduilla. Cartagena on uusi kotini, opin siellä niin paljon itsestäni, suomalaisuudesta, ihmisistä, nauttimisesta, elämästä. Opin, mitä en halua elämältäni. Ymmärsin, miltä tuntuu silloin kun tuntee kuuluvansa jonnekin. 

Lopuksi:

Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet blogiani! Sain paljon positiivista palautetta, joka hämmästytti, siitä myös isot kiitokset. 

Tämä on viimeinen päivitys, sillä loin tämän blogin tätä matkaa varten ja tuntuisi hassulta jatkaa kirjoittamista, kun itse matka on päättynyt. 

Olen kuitenkin inspiroitunut kirjoittamaan jatkossakin ja ehkä vielä joku päivä kirjoitan sen kirjan.

Rakkautta kaikille! Besos!!!

Oona

P.S. Jos joku tietää tai tuntee jonkun, joka voisi auttaa minua tekemään etänä mitä tahansa töitä (kirjottamista, kääntämistä, opettamista...) tietokoneella niin, että voisin muuttaa pysyvästi Cartagenaan, olkaa yhteydessä :D

Sunsets and two sunrises

Here are some sunset and sunrise pictures along the way:

San Juan del Sur, Nicaragua

Jiquilillo, Nicaragua

Huacachina, Peru

Easter Island, Chile

Moorea, French Polynesia

Cartagena, Colombia

Cafe del Mar, Cartagena, Colombia

Colombia

Moorea, French Polynesia

Somewhere, The World

3 kuukautta Cartagenassa

Maanantai tammikuun 20. vuonna 2014. Ulkona näyttäisi olevan aurinkoista, sininen taivas, kevyt tuulenvire, lämpötila arvioilta +32. Kuten joka päivä viimeiset kolme kuukautta. Herään aamuisin siihen, kun hedelmämies huutaa kadulla "papaya, piña, mango". Ihan jees, mutta onko pakko kuudelta aloittaa? Olen ollut nyt viimeiset 3 viikkoa työtön, hullu pomoni päätti, ettei minulle olekaan enää töitä ja olen yrittänyt keksiä, miten voisin jäädä tänne ja ansaita samalla ehkä vähän rahaakin. No, totuuden nimissä, olisi ihan kiva, jos rahaa tulisi edes sen verran, että voisin maksaa vuokran.

Cartagena on melko kallis kaupunki. Ja olen valitettavasti tottunut asumaan hyvällä asuinalueella, juhlimaan kivoilla klubeilla ja syömään hyvää ruokaa kalliissa ravintoloissa. Ruokakaupassakin huomaan ostavani aivan turhia juttuja, kuten aurinkokuivattuja tomaatteja. Niin hyviä, mutta aivan liian kalliita. Vaikeaa muuttaa ajattelutapaa, mutta pakko, jos haluan olla täällä. 

Kävin viime viikolla uusimassa turistiviisumini ja voin siis olla täällä näillä näkymin 24. huhtikuuta saakka. Kävin myös kahdessa työhaastattelussa torstaina ja kummatkin lupasivat auttaa työviisumin hankinnassa. Yhden asian olen kuitenkin täällä oppinut: Mikään ei ole niin varmaan, kuin se, että kaikki on epävarmaa. Suomalaista rehellisyyttä ei täällä ole, eikä sitä arvosteta. Vastaus kaikkeen on aina ulospäin si si, todellisuudessa vastaus voi olla mitä vain, useinmiten ei tai en tiedä. Jos joku sanoo auttavansa, palkkaavansa, maksavansa, rakastavansa, se ei ole totta samalla tavalla kuin totuus suomalaisessa kulttuurissa käsitetään. Toiselle sanotaan se, mitä ajatellaan, että hän haluaa kuulla. Se on tässä kulttuurissa kohteliasta ja sopivaa, kukaan ei nolostu tai joudu epämukavaan tilanteeseen. Paitsi se höntti suomalainen tyttö, joka luulee ja uskoo. No, opin pikkuhiljaa! 

Elämä ei siis ole ruusuilla tanssimista Cartagenassakaan. Aurinko, lämpö, tuoreet hedelmät ja meri vain tekevät kaikesta niin paljon helpompaa :) Joudun muuttamaan asunnostani pois tämän kuun lopussa, sillä minulla ei ole rahaa maksaa vuokraa (200€). Onneksi ystäväni Bea tarjosi asuntoaan minulle, joten muutan hänen nurkkiinsa pyörimään - jälleen oppimisen paikka minulle, joka olen tottunut huolehtimaan itsestäni. Toisaalta avun pyytäminen ja vastaanottaminen on jotain, minkä mielelläni opin. Selviytyminen on jotain, joka hakataan meihin suomalaisiin synnytyslaitoksella, pitää pärjätä yksin vaikka mikä olisi, muuten on heikko. Haluan päästä tästä ajatuksesta irti ja nyt minulle on tarjoutunut siihen mitä mainioin tilaisuus. Ei se silti helppoa ole.

Kuherruskuukauteni Cartagenan kanssa alkaa toisinsanoen olla ohi ja todellisuus alkaa paljastua. Joudun todella miettimään päivittäin, haluanko olla täällä. Plussia ovat ehdottomasti sää, yleinen ilmapiiri, ruoka, hedelmät, maisemat, kaupunki ja tapaamani ihmiset. Miinuksia, no vain se, että täällä on vaikeaa löytää töitä. Toisaalta vaihtoehtonani on palata Suomeen, etsiä siellä töitä, palata samaan kaavaan (töitä, töitä, töitä, säästä, säästä, säästä, että pääset pois). No, voisin mennä myös Melbourneen. Aloittaisin siellä taas alusta, etsisin töitä, asunnon, ystävät. 

Päätöksen tekeminen on vaikeaa. Niimpä olen nyt viimeiset kolme viikkoa lykännyt sitä. Olen avoin mahdollisuuksille ja uskon, että universumilla on suunnitelma. Odotellessa tutustun ihmisiin Cafe Malaganan kattoterasilla, vietän sunnuntai iltapäivän rannalla, juon joka päivä lulo-mehua, opettelen kokkaamaan hyvää halvalla, lenkkeilen Cartagenan lahden rannalla, löydän uusia suosikkeja, kuten pan debono, ihailen auringonlaskua Karibianmereen piña coladaa (tai halpaa 2000 peson Club Colombiaa) siemaillen. En ole reppureissaaja enää, vaan asun Cartagenassa. Tänään menen pankkiin avaamaan paikallisen tilin, ehkä se tuo hyvää onnea työnhakuun. Ciao!

Besos, 

Oona

Extending Tourist Visa in Cartagena, Colombia

Love Colombia? Would like to stay in the country for a bit longer? When you first enter the country, they usually give you a tourist visa for 90 days (stamp). You are able to extend that up to 180 days per calendar year. This is how you do it Cartagena:

Go to the migration office in Pie de la Popa neighbourhood (next to Getsemani and Manga). The address is Carrera 20 B No. 29-18. 
You need to bring:

1. Passport 
2. Copy of your passport
3. Copy of the entrance stamp to Colombia
4. Copy of your flight or bus away from Colombia
5. One photo for the visa
6. Pay 76500 pesos either by credit card or go to Banco Occidental which is located behind the Olimpica supermarket 2 blocks from the migration office. 

You can make the copies almost everywhere in the centre and there are many places to take the photos too (one in Centro Uno for sure). The copies are like 200 pesos per paper and ten photos cost 6000 pesos.  

So I am happy to inform that my visa got extended until April 24 :)