Matka Cuscosta Nascaan kesti 15 tuntia, mutta yllättäen matka sujui todella kivuttomasti, vaikkakin laskeuduimme Cuscon 3600 metristä 500 metriin ja korvissa poksui!
Yöbussit Perussa ovat ihan parasta! Niissä tarjoillaan ruokaa, on vilttiä ja tyynyä, penkit saa nukkumisasentoon ja jos olet onnekas, leffat ovat englanniksi. (Cusco-Nasca S./115 = 42USD on halvin hinta, jonka löysimme vrt. isoimman bussifirman Cruz del Surin S./185) Mielenkiintoista tässä bussimatkassa: ennen matkaan lähtöä tyyppi tuli videokameran kanssa ja kuvasi kaikkia matkustajia. Lisäksi pysähdyimme klo 4.30 aamuyöllä jonnekin ja toinen tyyppi kysyi salakuljetammeko banaaneja tai omenoita.
Nascassa bookkasimme samantien lentoretken mysteeristen Nasca line -kuvioiden ylle. Saimme neuvoteltua lennon 100 dollarilla ja niinpä hyppäsimme pikkukoneeseen innokkaina. No, paha olohan siellä ylhäällä tuli noin 10 minuutin lentelyn jälkeen. Mutta näin sentään niitä kiveen hakattuja kuvia esim. hämähäkin, ufon, kolibrin ja papukaijan. Valokuvat jäivät vähiin lentokoneen kaartelun ja jo mainitun pahanolon takia :/
Puolen tunnin lentämisen jälkeen palasimme Nascaan ja otimme seuraavan bussin Icaan (S./10), josta matkasimme taksilla Huacachinaan. Huacachina on pieni turistikylä keskellä hiekka-aavikkoa ja se on aivan aito keidas. (Hotelli Carola del Sur, S./20) Kylää ympäröi joka suunnalta valtavat hiekkadyynit, jotka tarjoavatkin oivallisen mahdollisuuden hiekkalautailuun! Olin tästä aivan innoissani, ja bookkasimme sand bugie/sandboarding retken seuraavalle päivälle (S./40). Periaatteessa homma menee niin, että hullut kuskit ajelevat hiekkadyynejä ylös alas hiekka-ajeluun tarkoitetuilla autoilla, joihin turistit kiinnitetään tiukasti turvavöillä. Verrattavissa hurjaan vuoristorataan! Todellakin suosittelen. Se hiekkalautailu onkin sitten ihan plääh. Laudoilla voi vain laskea mahallaan... Tyhmää...
Huanchacossa sää oli pitkästä aikaa lämmin ja vietimme jopa muutaman hetken uima-altaalla <3 Huanchacossa päätin jatkaa matkaani pohjoiseen kylmää pakoon, joten otimme bussin Limaan (S./35, 5 tuntia).
Limassa asuin tällä kertaa tosi kivassa hostellissa nimeltä the House Project. Sekin sijaitsee Mirafloresissa. Hostelli on melko uusi ja sen omistaa ainakin 3 perulaista ex-reissaajapoikaa. Omistajat asuvat ja työskentelevät itsekin hostellissa ja siellä onkin kodin tuntua. Yö dormissa maksaa 37 solea sisältäen aamiaisen. Siisti vibe hostellissa korvaa kuitenkin hieman kalliimman hinnan :)
Lähdin Limasta hyvästeltyäni uudet islantilaiset ystäväni haikeudella. Voin muuten todeta, että islantilainen kulttuuri tuntuisi olevan melko lähellä suomalaista tai ainakin huumorimme meni aivan yksiin! Se saattaa tietenkin johtua myös siitä sattumasta, että kaikilla kolmella on yhtä tyhmä hyvähuono huumorintaju.
Matkasin yöbussilla, jossa oli wifi, kohti pohjoista kaupunkia nimeltä Trujillo (S./82, 9 tuntia), josta jatkoin pieneen rantakylään Huanchacoon (paikallisbussi S./2,5). Asuin kodikkaassa suomalaisen omistamassa hostellissa (Surf Hostal Meri, yö dormissa S./18, aamiainen S./5-9,50, lounas S./8), jossa asuin halvalla ja söin ihanaa ruokaa. En tiedä, miksi lähdin, sillä seuraavaksi tein sarjan huonoja päätöksiä. Sitäpaitsi pidin paikasta.
Päätin lähteä Huanchacosta Chiclayoon (Huono Päätös nro1) lauantaina, enkä ostanut lippua etukäteen. (Huono Päätös nro2: Lauantai on paikallisten matkustuspäivä ja Chiclayo on lähin suurempi kaupunki.) Päädyin siis odottamaan bussia 4,5 tuntia Trujillossa, mikä ei todellakaan ole mikään ihana ja kaunis kaupunki. Itseasiassa pelkäsin ensimmäistä kertaa tulevani ryöstetyksi. Niinpä etsin Internet -paikan. (Huono Päätös nro3: facebook -kaverit tietävätkin jo verhoista ja äänistä ja anti-porn moodin aktivoinnista.) Lopulta olin siis bussissa matkalla Chiclayoon. Mielenkiintoista tässä bussimatkassa oli: kaikki matkustajat jättivät musteella etusormensa jäljen bussin paikkakarttaan ennen kyytiin nousua.
Chiclayossa tarkoitukseni oli buukata retki läheisille pyramideille ja muille nähtävyyksille. Eipä onnistunut. Tämä liittyy siis Huonoon Päätökseen nro2; syy, miksi KAIKKI halusivat matkustaa lauantaina Chiclayoon selvisi minulle liian myöhään. Sunnuntaina oli joku isänpäivä=kaikki suljettu. Ja maanantaille retkiä ei myydä, sillä kaikkihan tietävät, että museot on kiinni maanantaisin. Nice :)
Seuraavaksi päätin jättää tämän kaupungin taakseni ja lähteä Mancoran rannoille. No, Huono Päätös nro1 päätti teroittaa huonouttansa, kun ilmeni, ettei Chiclayosta mene suoria busseja Mancoraan. Lisäksi kukaan ei tuntunut tietävän täällä mistään mitään. Joten ostin lipun Piuraan (S./15, 3 tuntia). Piurasta matkasin vielä kaksi tuntia epämukavasti minivanissa Mancoraan. Ja täällä asun Kokopelli -hostellissa ainakin viikon. Ja nautin lämmöstä, rannasta ja hyvästä ruuasta. Niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti