Mancoraan on helppo jämähtää ja viihdyikin siellä 10 kokonaista päivää. Kaupunki itsessään on melko tavallinen ravintoloineen ja turistikauppoineen, eikä rantakaan ole mitenkään ihmeellinen. Mancoran viehätys on sen sijainnissa (puolimatkassa sekä pohjoisesta etelään että etelästä pohjoiseen matkaaville), lämpötilassa (tarpeeksi lämmin päivällä, sopivan viileää illalla) sekä yleisessä ilmapiirissä (rentoa oleilua, bileitä, halpaa juomaa). Oman lisänsä paikan viehätykseen tuo hauskat hahmot, joihin törmää joka päivä rannalla, kadulla tai kaupoilla:
•sushi -poika on noin 20v paikallinen surffaripoika (itseasiassa tosi hyvä surffaamaan), joka työskentelee myös paikallisessa sushi -ravintolassa tarjoilijana. Sushi ravintolassa on todella hyvää, joten kävin siellä syömässä mooonta kertaa alkuajasta. Loppuajasta en käynyt kertaakaan, sillä sushi -poika taisi olla vähän ihastunut, eikä hyväksynyt kieltävää vastaustani iskuyritylsiinsä. Lopulta jouduin sanomaan, että minulla on poikaystävä. Sain vähän rauhaa..
•Mario on paikallinen gigolo ja surffiopettaja, joka on ihan hyvännäköinen ja tietää sen. Harmi, että ystäväni ihastui häneen ja jouduin viikon katselemaan tämän ihastuttavan gigolon pelaamista. Marion mielestä olen hullu ts. en lämmennyt.
•Pocahontas on paikallinen surffari ehkä? Pocahotas nimittäin kulkee kadulla tai rannalla aina ilman paitaa ja näyttää Pocahontasilta. Jäbällä on pitkät, pehmeät ja kiiltävät hiukset ja se tanssii niinkuin meloisi kanoottia. True story. Ja kaikki täällä useamman päivän olleet kutsuvat sitä Pocahontasiksi.
Asuin Kokopelli -hostellissa (S/30 per yö tai jos asut pidempään S/25), joka on kelpo vaihtoehto monien suosimalle bilehostellille nimeltä Loki del Mar. Varsinkin high seasonilla suosittelen bookkaamaan hostellin etukäteen, sillä melkein kaikki sängyt olivat koko ajan varattuja. Loki sijaitsee aivan rannalla, Kokopelli noin minuutin matkan päässä rannasta. Wifi on Kokopellissä toimivampi ;)
Mancorassa otin muiden tapaan lomaa reissaamisesta, mikä tarkoitti sitä, että sunnuntai-illasta perjantai-aamuun heräsin aikaisin, söin, menin rannalle, söin, menin rannalle/uima-altaalle, otin suihkun, söin ja menin nukkumaan. Perjantaina hostellissamme oli neon -bileet ja afterpartyt aamuun asti rantabaareissa. Lauantaina juhlimme täyttäkuuta aamuun asti the Point -nimisen hostellin baarissa. Sunnuntaina joimme viiniä rannalla kitaran soidessa. Maanantaina totesin, että hostellin henkilökunta tietää nimeni, osaa lausua ja kirjoittaa sen oikein kysymättä ja tietää, että syön lounaaksi basilika-oliivi-tomaatti-juustosalaatin. Tiistaina päätin, että oli aika ostaa bussilippu Ecuadoriin törmätessäni sushi-poikaan kadulla noin 10 kertaa päivässä.
Onneksi tapasin Mancorassa Kerryn, skotlantilaisen tytön, jonka kanssa lähdin Montañitaan. Ja siitä sitten lisää seuraavalla kerralla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti