Odottelin Medellínissä tien aukeamista kohti pohjoista, sillä seuraavana olin matkaamassa takaisin Karibianmeren rannalle paikkaan nimeltä Tolú. Lopulta onnistuin löytämään kohtuuhintaisen bussin Medellínin hostellin henkilökunnan avustuksella. Tolú on pieni merenranta kylä noin neljän tunnin ajomatkan päässä Cartagenasta etelään. Paikka on kolumbialaisten ja erityisesti medelliniläisten suosima lomakohde, enkä löytänyt siitä tietoa edes reppureissajien raamatusta Lonely Planetistä. Paikalliset kuitenkin suosittelivat minulle paikkaa ja auttoivat varaamaan hostellinkin. Bussimatka Tolúun kesti kivat 16 tuntia vuoristoista tietä pitkin. Matkan varrella näin kuitenkin paljon ihania maisemia ja vanhempi kolumbialainen herrasmies, joka istui vieressäni puhua pälpätti espanjaa koko matkan, joten matka sujui yllättävän kivuttomasti =). Kolumbialaiset tykkäävät puhua ja ovat kannustavia espanjan kielen opettajia!
Saapuessani Tolún "bussiasemalle" tiesin pitäväni paikasta välittömästi. Tolússa kaikki liikkuvat pyörillä ja niinpä myös paikallinen taksi oli pyörätaksi. Pyöräilijäpoika tiesi myös heti, missä hostellini sijaitsi ja vei minut sinne halvalla (n.2,5 dollaria). Pienissä paikoissa on se ihana etu, etteivät paikalliset yritä huijata rahan suhteen, vaan turisteilla on samat hinnat kuin paikallisillakin! Tiesin hinnan myös etukäteen, sillä reissullani olin ottanut tavaksi kysyä hintoja etukäteen paikallisilta esim. bussimatkan aikana.
Hostellini Villa Babilla oli hurmaava pieni paikka, jossa sain vihdoin omakseni ikioman huoneen ja kylpyhuoneen (17 dollaria/yö). Siellä ei nimittäin edes ollut dormia, jonka olisin voinut jakaa muiden reissajien kanssa. Hostellin pihalla ja katolla oli paljon riippukeinuja, nautin myös ihanasta kattoterassista ja näkymistä. Eikä siellä ollut ketään muita! Tolú itsessään on pieni ja rauhallinen paikka, jossa oli vain muutama pieni ruokakauppa eikä yhtään ulkomaalaista turistia. Olin siis ehkä vähän nähtävyys ensimmäisinä päivinä ennen kuin eräs saksalainen pariskunta majoittautui hostelliini. Tolú tuntuisi olevan harvoille reppureissaajille vain pysähdyspaikka, jonne tullaan muutamaksi yöksi ja josta pääsee vierailemaan kauniille San Bernandin saariston saarille. Saarille voi yrittää liftata paikallisilla kalastusveneillä ja paratiisisaarilla voi yöpyä superhalvalla. Oma teltta ja retkeilyvälineet ovat tosin välttämättömyys.
Bookkasin Tolússa päiväretken saaristoon, mikä oli todella mielenkiintoinen kokemus. Vierailimme muutamilla saarilla, jossa paikalliset asukkaat eivät todellakaan ole tottuneet puhumaan esim. englantia. Nämä saaret ovat todella kauniita ja vielä suurimmaksi osaksi kolumbialaisten salaisuus. Tosin eräällä vierailemallamme saarella oli luksushotelleja, jonne luultavasti tehdään kalliita pakettimatkoja euroopasta. Sinne ei siis todellakaan ole reissaajalla asiaa. Löysin kuitenkin koskemattoman rannan ja pääsin jälleen nauttimaan Karibianmeren ihanuudesta! Tapasin retkelläni myös kolme mukavaa kolumbialaista miestä, joista tosin vain yksi puhui jonkin verran englantia. Pääsin siis harjoittelemaan espanjaani. Hetken juteltuamme pojat tarjosivat minulle kylmän oluen sekä autokyydin Cartagenaan, mikä jälleen kertoo paikallisten ystävällisyydestä!
Seuraavana aamuna pojat tulivat hakemaan minua autollaan hostelliltani ja ajoimme noin tunnin kaupunkiin, jonka nimeä en valitettavasti muista. Kaupungissa oli yhden heistä koti, tai oikeastaan hänen vanhempiensa talo, jossa asuivat myös hänen vaimonsa ja pieni poikansa. Nämä ihmiset kutsuivat minut sinne yhdeksi yöksi ja niimpä löysinkin itseni nukkumasta talon isoimmassa makuuhuoneessa omalla yksityisellä kylpyhuoneella. Ihanaa vieraanvaraisuutta =) Illalla pojat ja sen yhden vaimo halusivat lähteä näyttämään tälle eksoottiselle suomalaiselle vähän kaupungin yöelämää ja menimme illallisen jälkeen erääseen pikkubaariin. Kuten kaikissa kolumbialaisissa baareissa, myös tässä soi pelkästään salsa, ballenata, bachata, merengue tai reggaeton, joita KAIKKI kolumbialaiset osaavat tanssia. Ihanaa oli, että pojat olivat myös innokkaita opettajia, vaikkakin tunsin itseni aikamoiseksi puupökkelöksi heidän kanssaan. Ei se lanne vaan liiku samalla lailla "luonnostaan"...
Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Cartagenaa ja noin neljän tunnin päästä löysinkin itseni taas paikasta, joka tuntui edelleen enemmän kodilta kuin mikään siihen mennessä. Kolmen päivän päästä lähdin Kolumbiasta Liman ja Santiago de Chilen kautta kohti maagista Pääsiäissaarta.
Saapuessani Tolún "bussiasemalle" tiesin pitäväni paikasta välittömästi. Tolússa kaikki liikkuvat pyörillä ja niinpä myös paikallinen taksi oli pyörätaksi. Pyöräilijäpoika tiesi myös heti, missä hostellini sijaitsi ja vei minut sinne halvalla (n.2,5 dollaria). Pienissä paikoissa on se ihana etu, etteivät paikalliset yritä huijata rahan suhteen, vaan turisteilla on samat hinnat kuin paikallisillakin! Tiesin hinnan myös etukäteen, sillä reissullani olin ottanut tavaksi kysyä hintoja etukäteen paikallisilta esim. bussimatkan aikana.
Hostellini Villa Babilla oli hurmaava pieni paikka, jossa sain vihdoin omakseni ikioman huoneen ja kylpyhuoneen (17 dollaria/yö). Siellä ei nimittäin edes ollut dormia, jonka olisin voinut jakaa muiden reissajien kanssa. Hostellin pihalla ja katolla oli paljon riippukeinuja, nautin myös ihanasta kattoterassista ja näkymistä. Eikä siellä ollut ketään muita! Tolú itsessään on pieni ja rauhallinen paikka, jossa oli vain muutama pieni ruokakauppa eikä yhtään ulkomaalaista turistia. Olin siis ehkä vähän nähtävyys ensimmäisinä päivinä ennen kuin eräs saksalainen pariskunta majoittautui hostelliini. Tolú tuntuisi olevan harvoille reppureissaajille vain pysähdyspaikka, jonne tullaan muutamaksi yöksi ja josta pääsee vierailemaan kauniille San Bernandin saariston saarille. Saarille voi yrittää liftata paikallisilla kalastusveneillä ja paratiisisaarilla voi yöpyä superhalvalla. Oma teltta ja retkeilyvälineet ovat tosin välttämättömyys.
Bookkasin Tolússa päiväretken saaristoon, mikä oli todella mielenkiintoinen kokemus. Vierailimme muutamilla saarilla, jossa paikalliset asukkaat eivät todellakaan ole tottuneet puhumaan esim. englantia. Nämä saaret ovat todella kauniita ja vielä suurimmaksi osaksi kolumbialaisten salaisuus. Tosin eräällä vierailemallamme saarella oli luksushotelleja, jonne luultavasti tehdään kalliita pakettimatkoja euroopasta. Sinne ei siis todellakaan ole reissaajalla asiaa. Löysin kuitenkin koskemattoman rannan ja pääsin jälleen nauttimaan Karibianmeren ihanuudesta! Tapasin retkelläni myös kolme mukavaa kolumbialaista miestä, joista tosin vain yksi puhui jonkin verran englantia. Pääsin siis harjoittelemaan espanjaani. Hetken juteltuamme pojat tarjosivat minulle kylmän oluen sekä autokyydin Cartagenaan, mikä jälleen kertoo paikallisten ystävällisyydestä!
Seuraavana aamuna pojat tulivat hakemaan minua autollaan hostelliltani ja ajoimme noin tunnin kaupunkiin, jonka nimeä en valitettavasti muista. Kaupungissa oli yhden heistä koti, tai oikeastaan hänen vanhempiensa talo, jossa asuivat myös hänen vaimonsa ja pieni poikansa. Nämä ihmiset kutsuivat minut sinne yhdeksi yöksi ja niimpä löysinkin itseni nukkumasta talon isoimmassa makuuhuoneessa omalla yksityisellä kylpyhuoneella. Ihanaa vieraanvaraisuutta =) Illalla pojat ja sen yhden vaimo halusivat lähteä näyttämään tälle eksoottiselle suomalaiselle vähän kaupungin yöelämää ja menimme illallisen jälkeen erääseen pikkubaariin. Kuten kaikissa kolumbialaisissa baareissa, myös tässä soi pelkästään salsa, ballenata, bachata, merengue tai reggaeton, joita KAIKKI kolumbialaiset osaavat tanssia. Ihanaa oli, että pojat olivat myös innokkaita opettajia, vaikkakin tunsin itseni aikamoiseksi puupökkelöksi heidän kanssaan. Ei se lanne vaan liiku samalla lailla "luonnostaan"...
Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Cartagenaa ja noin neljän tunnin päästä löysinkin itseni taas paikasta, joka tuntui edelleen enemmän kodilta kuin mikään siihen mennessä. Kolmen päivän päästä lähdin Kolumbiasta Liman ja Santiago de Chilen kautta kohti maagista Pääsiäissaarta.
 |
| Tolú |
 |
| Tällä pikkusaarella asuu 1500 ihmistä ja siellä on mm. oma poliisiasema. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti