Hei vaan hei.
Kaikki hyvin Cartagenassa. Ajattelin kirjoittaa näin vuoden viimeisten päivien kunniaksi hieman blogiani. Voi pojat, minkälainen vuosi onkaan ollut! Kuka olisi arvannut vuosi sitten, että asun Kolumbiassa tänään? Ja mitä kaikkea mahtavaa tähän vuoteen on mahtunut!
Työskentelen edelleen sillä nettisivulla (thisiscartagena.com) ja työt jatkuvat näillä näkymin helmikuulle. Se tarkoittaa siis sitä, että haen pidennystä turistiviisumilleni ja pysyn täällä :) Cartagena tuntuu päivä päivältä enemmän kodilta, kadut tutummilta, äänet kodikkaammilta, espanja ymmärrettävämmältä. Ostin pyörän 100000 pesolla (n.50€) ja kruisailen sillä vanhalla rämällä taksien, mopojen ja bussien seassa päivittäin töihin. Enkä ole vielä kuollut hullun liikenteen seassa haha!
Tällä hetkellä Cartagena on täynnä. Siis todella. Turistit ovat vallanneet kadut, hevoskärryt kopistelevat pitkin kapeita katuja kuljettaen turreja kameroineen ristiin rastiin keskustaa. Taksia on vaikeampi saada. Viimeinen kuukausi on ollut yhtää juhlaa, sillä joka viikonloppu on bileitä, baarin avajaisia, hostellien synttäreitä, katamaraaniajeluja ja niin edelleen. Kolumbialaisilla on vuosittain noin 15 päivää lomaa, joten KAIKKI tulevat Cartagenaan nauttimaan Karibian merestä ja tämän kauniin kaupungin antimista.
Haluatte varmaan tietää, mitä tapahtui viimeisen kirjoitukseni jälkeen? Draamaahan on riittänyt, mutta ei todellakaan sellaista, mitä kuvittelin. Kämppikseni ovat todella mukavia, vähän meluisia, mutta ihan kivoja. Draamaa olen tainnutkin aiheuttaa minä itse, vaikka vannoin pysyväni erossa kaikesta ja hymisteleväni vieressä muiden jutuille. Olen kai sitä tyyppiä, että ajaudun aina ihmeellisiin tilanteisiin ja niinpä ajauduin epämääräiseen suhteeseen erään miehen kanssa. Iskä, älä nyt innostu, tämä ei todellakaan ole mikään vuosisadan rakkaustarina, kaikkea muuta. Ja sitä paitsi se on jo ohi, mutta onnistuin vähän hämmentämään erään kaveriporukan pakkaa aika lailla ja nyt yritän korjailla tilannetta haha! Kolumbialaiset miehet, ja varsinkin cartagenalaiset, ovat täysin suomalaisten vastakohtia. Täällä pelataan ja kontrolloidaan ja rakastetaan täysillä vaikka vasta tavattiin. Omistamisen tarve on suuri, yksin ei ole kukaan, tyttöystäviä petetään mennen tullen. Ja joka sanaa tarkoitetaan. Siinä hetkessä. Suomalaisesta näkökulmasta melko epäaitoa... Ymmärrän nyt paremmin, miksi paikalliset naiset ovat sellaisia kuin ovat. Kovia, vahvoja, pelinaisia. Täällä ihmissuhteet eivät ole koskaan helppoja, kehenkään ei oikeastaan voi luottaa ja voi sitä päivittäistä draaman määrää!
No, olen myös löytänyt itselleni ihanan uuden ystävän. Se ranskalainen Bea, joka auttoi minua löytämään asunnon 2 tunnissa. Olemme kuin paita ja peppu :) Ja välillä pelottavan samanlaisia... Taisin ehkä löytää toisen erimunaisen identtisen kaksoseni (Tuija!!!). bea on tosin vähän erilaisista lähtökohdista kuin minä, diplomaatin tytär, tienaa omalla firmalla PALJON, vaatteet, ruoka ja juoma on aina parasta. Meillä on tosin diili, että sitten kun itse alan tienaamaan rahaa ja menestyn, ööö sossutätinä?, maksan kaiken Bealle takaisin. Bea nimittäin tarjoaa. Ja usein. En nimittäin ole koskaan aikuisiässäni ollut rahallisesti näin huonossa tilanteessa :( Mutta tuntuu silti, että olen juuri siellä, missä pitääkin!
Jouluna söimme melko eurooppalaisen aterian klo 20 illalla (kolumbialaisittain AIKAISIN), jonka jälkeen olikin sitten bileet kattoterassilla. Viime lauantaina näin Marc Anthonyn livenä Cartagenan stadionilla. En usko, että edes Cheek voi pistää paremmaksi areenakonsertillaan. Aikamoisen villi meno oli kuulkaas. Uutta vuotta vietän huomenna eräällä lähisaarella. Siellä on vuokrattu talo, open bar koko ajan, rantaa, paljaita varpaita, musiikkia, hiekkaa, uima-allas. Ei paha!
Kiitos siis vuosi 2013! Olen matkustanut 13 maassa, saanut montamonta uutta ystävää, ottanut ensimmäisen tatuointini, tutustunut Pisco Souriin Perussa ja Aguardienteen Kolumbiassa, oppinut arvostamaan Suomi-miehiä hiukan enemmän, saanut uuden siskonpojan, oppinut espanjaa, löytänyt uuden kodin ja sisäistänyt monta tärkeää asiaa onnellisen elämän saavuttamiseksi. Vuosi 2014 olkoon hyvä meille kaikille! Rakkautta!
Besos, Oona
Kaikki hyvin Cartagenassa. Ajattelin kirjoittaa näin vuoden viimeisten päivien kunniaksi hieman blogiani. Voi pojat, minkälainen vuosi onkaan ollut! Kuka olisi arvannut vuosi sitten, että asun Kolumbiassa tänään? Ja mitä kaikkea mahtavaa tähän vuoteen on mahtunut!
Työskentelen edelleen sillä nettisivulla (thisiscartagena.com) ja työt jatkuvat näillä näkymin helmikuulle. Se tarkoittaa siis sitä, että haen pidennystä turistiviisumilleni ja pysyn täällä :) Cartagena tuntuu päivä päivältä enemmän kodilta, kadut tutummilta, äänet kodikkaammilta, espanja ymmärrettävämmältä. Ostin pyörän 100000 pesolla (n.50€) ja kruisailen sillä vanhalla rämällä taksien, mopojen ja bussien seassa päivittäin töihin. Enkä ole vielä kuollut hullun liikenteen seassa haha!
Tällä hetkellä Cartagena on täynnä. Siis todella. Turistit ovat vallanneet kadut, hevoskärryt kopistelevat pitkin kapeita katuja kuljettaen turreja kameroineen ristiin rastiin keskustaa. Taksia on vaikeampi saada. Viimeinen kuukausi on ollut yhtää juhlaa, sillä joka viikonloppu on bileitä, baarin avajaisia, hostellien synttäreitä, katamaraaniajeluja ja niin edelleen. Kolumbialaisilla on vuosittain noin 15 päivää lomaa, joten KAIKKI tulevat Cartagenaan nauttimaan Karibian merestä ja tämän kauniin kaupungin antimista.
Haluatte varmaan tietää, mitä tapahtui viimeisen kirjoitukseni jälkeen? Draamaahan on riittänyt, mutta ei todellakaan sellaista, mitä kuvittelin. Kämppikseni ovat todella mukavia, vähän meluisia, mutta ihan kivoja. Draamaa olen tainnutkin aiheuttaa minä itse, vaikka vannoin pysyväni erossa kaikesta ja hymisteleväni vieressä muiden jutuille. Olen kai sitä tyyppiä, että ajaudun aina ihmeellisiin tilanteisiin ja niinpä ajauduin epämääräiseen suhteeseen erään miehen kanssa. Iskä, älä nyt innostu, tämä ei todellakaan ole mikään vuosisadan rakkaustarina, kaikkea muuta. Ja sitä paitsi se on jo ohi, mutta onnistuin vähän hämmentämään erään kaveriporukan pakkaa aika lailla ja nyt yritän korjailla tilannetta haha! Kolumbialaiset miehet, ja varsinkin cartagenalaiset, ovat täysin suomalaisten vastakohtia. Täällä pelataan ja kontrolloidaan ja rakastetaan täysillä vaikka vasta tavattiin. Omistamisen tarve on suuri, yksin ei ole kukaan, tyttöystäviä petetään mennen tullen. Ja joka sanaa tarkoitetaan. Siinä hetkessä. Suomalaisesta näkökulmasta melko epäaitoa... Ymmärrän nyt paremmin, miksi paikalliset naiset ovat sellaisia kuin ovat. Kovia, vahvoja, pelinaisia. Täällä ihmissuhteet eivät ole koskaan helppoja, kehenkään ei oikeastaan voi luottaa ja voi sitä päivittäistä draaman määrää!
No, olen myös löytänyt itselleni ihanan uuden ystävän. Se ranskalainen Bea, joka auttoi minua löytämään asunnon 2 tunnissa. Olemme kuin paita ja peppu :) Ja välillä pelottavan samanlaisia... Taisin ehkä löytää toisen erimunaisen identtisen kaksoseni (Tuija!!!). bea on tosin vähän erilaisista lähtökohdista kuin minä, diplomaatin tytär, tienaa omalla firmalla PALJON, vaatteet, ruoka ja juoma on aina parasta. Meillä on tosin diili, että sitten kun itse alan tienaamaan rahaa ja menestyn, ööö sossutätinä?, maksan kaiken Bealle takaisin. Bea nimittäin tarjoaa. Ja usein. En nimittäin ole koskaan aikuisiässäni ollut rahallisesti näin huonossa tilanteessa :( Mutta tuntuu silti, että olen juuri siellä, missä pitääkin!
Jouluna söimme melko eurooppalaisen aterian klo 20 illalla (kolumbialaisittain AIKAISIN), jonka jälkeen olikin sitten bileet kattoterassilla. Viime lauantaina näin Marc Anthonyn livenä Cartagenan stadionilla. En usko, että edes Cheek voi pistää paremmaksi areenakonsertillaan. Aikamoisen villi meno oli kuulkaas. Uutta vuotta vietän huomenna eräällä lähisaarella. Siellä on vuokrattu talo, open bar koko ajan, rantaa, paljaita varpaita, musiikkia, hiekkaa, uima-allas. Ei paha!
Kiitos siis vuosi 2013! Olen matkustanut 13 maassa, saanut montamonta uutta ystävää, ottanut ensimmäisen tatuointini, tutustunut Pisco Souriin Perussa ja Aguardienteen Kolumbiassa, oppinut arvostamaan Suomi-miehiä hiukan enemmän, saanut uuden siskonpojan, oppinut espanjaa, löytänyt uuden kodin ja sisäistänyt monta tärkeää asiaa onnellisen elämän saavuttamiseksi. Vuosi 2014 olkoon hyvä meille kaikille! Rakkautta!
Besos, Oona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti