Palasin kuumaan ja kosteaan Cartagenaan torstaina 24. lokakuuta. Onneksi nukuin ensimmäisenä yönä hieman jet lagiani pois, sillä lähdimme seuraavana aamuna seilaamaan Karibian merelle yhdeksi päiväksi ja yöksi. Mereltä päin Cartagena on parhaimmillaan ja muistin taas, miksi halusin palata tänne!
Meitä oli pienellä purjeveneellä 9 henkeä, joten yöuneni jäivät melko lyhyiksi, mikä oli harmillista vain siksi, että aloitin työskentelyn hostellissa samana iltana (yövuoro+seuraava päivävuoro = 24h). Hostelli on tosin melko pieni ja hiljainen, joten kiirettä ei pidä. Aluksi jouduin kuitenkin opettelemaan paljon uusia asioita kirjanpidosta, Cartagenasta, erilaisista retkistä (jotka on osattava myydä), hostellin taloudenpidosta.... Pääni oli täynnä uutta tietoa ensimmäisen kerran 8 kuukauteen! Lisäksi yritän opetella sitä espanjaa ja pelkään koko ajan, että joudun vastaamaan puhelimeen ja puhumaan espanjaa puhelimessa, iiiik! Hostelliin tulevien ihmisten kanssa kommunikointi oli alusta asti helppoa, sillä ihmisten kanssa osaan toimia. Ja espanjakin sujuu paljon helpommin, kun näen henkilön, jonka kanssa yritän puhua.
Ensimmäisellä viikolla opettelin käyttämään uutta tietokoneohjelmaa, jonne tallenetaan jatkossa kaikki uudet varaukset ja muut hostellin asukkaat. Ilmeisesti saan myös opettaa sen käytön pomolleni Juan Carlosille ja muille työntekijöille.. Lisäksi opin joka päivä lisää siitä, mitä kaikkea hostellin vastaanottovirkailijalta voidaan kysyä päivän mittaan. Tuntuu, että opin kaupungista enemmän näin kuin silloin kun viimeksi olin täällä turistina. Yleisimmät kysymykset kun sattuvat olemaan "Missä on kauppa/posti/automaatti/hyvä ravintola/hyvä kahvila/paras menomesta?" tai "Miten pääsen rannalle/linnoitukseen/museoon/toiseen kaupunkiin Kolumbiassa?"
Viikot hostellilla kuluivat nopeasti ja alkuinnostuksen jälkeen aloin kaipaamaan omaa aikaa, vapaapäiviä ja vaikkapa rannalle menemistä. Myös välini ystäväni/pomoni kanssa alkoi mennä huonompaan suuntaan ja riitelimme tai väittelimme äänekkäästi jostakin asiasta päivittäin. Meinasin jo melkein luovuttaa Cartagenan suhteen, kunnes asiat rupesivat muuttumaan pikkuhiljaa:
Laura, saksalainen tyttö, joka oli täällä jo vuosi sitten, työskentelee turisteille tarkoitetulla nettisivulla this is Cartagena ja hän kertoi, että he saattaisivat tarvita sinne uutta työntekijää. No, seuraavana päivänä tapasin Lauran ja hänen pomonsa Rainbown (kyllä, se on miehen nimi) lounaan merkeissä ja plop, minulle tarjottiin osa-aikaista työtä. Jotta voisin ottaa työn vastaan, minun pitäisi kuitenkin ensin muuttaa pois hostellilta, jossa asuminen tulisi liian kalliiksi, kun en enää työskentelisi siellä.
Beatrice, ranskalainen pelifirman tms. omistaja, työskentelee ja asuu Cartagenassa. JuanK:n ystävä ja olen nähnyt häntä täällä hostellilla monta kertaa. No, eräänä päivänä satuin kysymään häneltä yhteen asiakkaaseen liittyvää asiaa, jolloin tuli puheeksi asunnontarpeeni. Bea lupasi kysellä tutuiltaan. 2 tuntia myöhemmin olen katsomassa huonetta, jota vuokraa eräs kolumbialainen pariskunta, kämppäkaverina eräs aussityttö Kristy, joka taas työskentelee kuuluisassa Media Luna -hostellissa ja häntä näkee jokapaikassa bilettämässä.
Kaikki länkkäritytöt Cartagenassa tuntuvat tuntevan toisensa, ja muita autetaan kuin yhteisestä sopimuksesta. Kummallinen ja samaanaikaan ihana tunne. Tuntemattomat ihmiset auttavat pyyteettömästi. Ei tapahdu Suomessa.
No, tuleva asuntoni sijaitsee noin 20 min kävelymatkan päässä tulevasta työpaikastani. Niinpä tarvitsen pyörän. Marcela, kolumbialainen pomoni paras ystävä ja Lauran kämppis, työskentelee eräässä hostellissa managerina. Marcela kertoi, että eräs hänen hostellinsa vieras haluaa ostaa pyörän ja tuntee erään lopettavan pyörävuokraamon omistajan. Marcela lupaa auttaa pyörän ostossa.
Olen myös huomaamattani joutunut keskelle draamaa. Ilmeisesti Kristy työskenteli ennen sille nettisivulle, eikä tule enää toimeen entisen pomonsa Rainbown kanssa. Laura kertoi, ettei "kukaan tykkää Kristystä" ja ihmetteli, että miten päädyin hänen kämppiksekseen. No, sitten on vielä Elsa, joka on Beatricen tuttuja ja tulevan huoneeni entinen asukas. En tiedä, mitä siellä tapahtui. Ja JuanK kertoi minulle aikaisemmin, että Beatrice yrittää aina iskeä häntä baarissa ja muutenkin ja on käyttänyt minua tekosyynä, ettei pääsekään tapaamaan ranskatarta. Beatrice pyytelee nyt minua mukaansa bilettämään. Ja niin, Kristy on myös "hullu bilettäjä gringa", että varo vaan Oona. Niin ja se ensimmäiseksi tarjotun huoneen entinen asukas, Esther, on Lauran tuttuja ja työskentelee englannin opettajana koulussa, jonka enkun ainevastaava on Amelia. Estherin piti aloittaa työt this is Cartagenassa, mutta perääntyi viime hetkellä - minä sain osa-aikatyön (vähän akward). Marcelakin muuten työskenteli ko. Nettisivulle ja JuanK vihaa tulevaa pomoani Rainbowta, koska hän ei maksanut Marcelalle palkkaa ajallaan. Laura puolustaa kuitenkin pomoa ja työpaikkaa henkeen ja vereen. Amelian kautta saan ehkä tehdä keikkatunteja enskun opettajana... Toinen kämppikseni Olga on kuulemma ihan mukava ihminen.
Haha, ajattelin pysyä kaikesta draamasta erossa ja nyökkäillä ja hymistellä. Naurattaa jo valmiiksi, kun mietin, että mitähän saan uudessa kodissani kuulla =) Ja kun oon tunnetusti se, kenelle jengi avautuu. Ja jotenkin tuntuu, että draama kulminoituu Rainbow -nimiseen mieheen. Saapa nähdä!
